En ehtinyt tulla päivittämään tänne miten viime postauksen jälkeen kipusin vielä Viksun selkään ja ratsastin hetken aikaa. Tuntui kun olisi tullut kotiin. Itse ratsastus sujui muistaakseni oikein mukavasti, mitä nyt omat jalat tuli todella kipeäksi kun tuota taukoa tuppaa kertymään niin paljon. Hyvähän se on olla ottamatta turhia riskejä, mutta kyllä sinne hevosen selkään vaan kaipaa. Loppuunsa ei ole edes kovin pitkä odotus enää edessä.
Viksulla kävi tosiaan se hierojakin, eikä ruuna ollut kaulaa kummemmin jumissa. Satula istui oikein mallikkaasti eikä jatko kertaa sovittu kun tarvetta ei ollut. Puhuttiin vain että hierotaan taas muutaman kuukauden kuluttua uusiksi, kun lihaksisto muuttuu kuitenkin kokoajan mitä enemmän me ratsastetaan yms.
Muut ratsasti Viksulla, minä touhusin maastakäsin ja sitten ruunat oleili. Olin ajatellut syöttää molemmille psylliumkuurin varuilta heti kun oma loma alkaa, jotta voin voin seurata molempia tiiviisti mahdollisten oireilujen varalta. Töissä käynnin aikana en uskalla syöttää, sillä en tietäisi jos jompi kumpi saisi ähkyn päivän aikana hiekan etenemisen vuoksi. En tosin edes tiennyt olisiko kummallakaan hiekkaa, mutta hyvä syöttää kuuri näin sateisen kesän ja syksyn jäljiltä. Molemmat kun tuppaa kaivelevan jokaisen heinänkorren mudankin seasta.
 |
4.11.2017
|
En koskaan ehtinyt aloittaa psylliumkuuria, enkä edes ostaa pönttöä valmiiksi. 4.11. oli kamala päivä.
Aamu sujui oikein mukavasti ja hevosten käytös oli ihan normaalia. Karsinoissa oli tarpeita tehty entiseen tapaansa ja vesi oli maistunut. Tuttuun tapaan aamulla tiirasin hevosia hetken aikaa kun päästin ne ulos. Molemmat meni vain syömään.
Aamusta päätin ajaa ensin Vinskin, ennenkuin sisko olisi tulossa ratsastamaan Viksua. Jätin Viksun taas tarhaan totuttelemaan yksin oloa. Vähän se huuteli ja juoksenteli Vinskin perään kun me käytiin mutkaa kentällä, tontin ympäri kiertävällä ringillä ja tällä kertaa myös tiellä pikkumutka pariinkin kertaan. Oltaisiinko ehkä 20min Vinskin kanssa kärrytelty. Ponille lointa niskaan ja juoton kautta takaisin tarhaan. Sinne jäi molemmat tyytyväisinä syömään päiväheiniä.
Siskokin tuli myöhemmin ja haettiin Viksu tarhasta. Ihan tyytyväisen oloinen heppa ja lähti mielellään töihin. Alkukäynneiksi tuo samainen rinksa ympäri ja sit kentälle missä kuvailin. Viksu liikkui ihan hyvin, minkä nyt huonolla pohjalla pystyi. Lumi oli melko raskasta ja tilsaa kertyi. Laukat ei oikein pyörineet, mutta ei mikään ihme tuon pohjan takia. Kevyt hiki hepalle pintaan ja loppukäynneiksi taas rinksaa ympäri. Oli tehnyt kakankin.
Tallin käytävällä Viksu oli tosi levoton. Seilasi ees taas, mutta ajateltiin sen kutiavan niin paljon kun oli tosiaan pikkuisen hikinen. Viksulla oli nimittäin aina tapana päästä äkkiä ratsastuksen päätteeksi piehtaroimaan. Sinne se menikin, mutta ei tuntunut löytävän hyvää kohtaa. Pyöri ja kaiveli vaan, kävi pitkällään ja riiputtii päätään. Sama toistui hetken aikaa, eikä Viksu ruvenut syömänkään. Seurasin siis tilannetta kokoajan oviaukosta. (jäänyt tavaksi katsoa onko kaikki ok)
 |
| 4.11.2017 |
Hetken aikaa seurattuani Viksun käytöstä totesin ettei tuo ole enää normaalia sille, huusin Heidille että tulee tänne, sillä Viksulla taitaa olla ähky. Otettiin hevonen kävelytykseen ensin tarhaa ympäri ja siitä siirryttiin kentälle. Viksu oli levoton, mutta käveli. Se kipristeli turpaansa jatkuvasti, mikä kieli kivusta. Päätettiin soittaa eläinlääkäri paikalle, sillä hevonen vaikutti yhtäkkiä tosi kipeältä. Pyhäinpäivänä päivystys oli Paltamossa saakka, mutta lääkäri lähti tulemaan paikalle.
Taluteltiin Viksua vuoronperään tai no oikeastaan Heidi enimmäkseen koko se aika. Viksu levotoi ja oli kipeänoloinen. Kakkaa ei kuulunut. Vesi ei kelvannut vaikka tarjottiin. Eläinlääkäri tuli sitten lopulta paikalle. Suolistoäänet oli vaimeat ja pulssi hieman kohonnut. Viksu sai kipulääkettä ja taas taluttamaan. Ei vaikutusta kakan kulkuun.
Mentiin takaisin talliin ja Viksu sai ihan pienen annoksen rauhoittavaa, jotta voitiin tehdä peräpäähän tutkimus sekä letkuttaa. Takapäässä ei ollut tukosta. Letkutuksessa mahasta ei tullut kaasua kuin ihan todella vähäsen. Vettä ja parafiiniöljyä letkutettiin muutama kymmennen litraa. (ehkä 20l jos en väärin muista) Taas mentiin taluttamaan. Ei muutosta, kakka ei kulkenut. Eläinlääkärin piti lähteä toisaalle hommiin, joten jäätiin taluttamaan Viksua.
Kokeiltiin vähän kaikkea, mutta yötä ei voitu taluttaa mitenkään. Käytiin katsomassa välillä ja annettiin lisää kipulääkettä. Kakkaa ei tullut ja levoton oli ollut karsinassa. Aamulla teki kentällä pienen kasan, mutta muuten tilanne oli sama. Hevonen levoton ja kävi välillä makuulteen.
Talutettiin edelleen, käytiin jopa mäessä ees taas taluttamassa ja koitettiin viedä Vinski näkösältä pois, jotta Viksu tekisi hätäkakat ja tekikin se tosi pienen kasan. Minä juotin rusikulla loput parafiinit ja 5-10l vettä. Annettiin lisää kipulääkettä ja haettiin naapuritallilta lisää. Soiteltiin jo lopettajat läpi jos tässä käy huonosti ja kyselin Vinskille paikkaa naapurista. Sinne onneksi mahtui kuun loppuun saakka.
Viksun liikuttaja tuli joskus ehkä neljän maita auttamaan kävelytyksessä. Viksu alkoi olla todella väsynyt ja sanoin että päästää Viksun irti, jolloin se vaan jäi seisomaan apaattisena ja lopulta meni makuulleen. Soiteltiin Heidin kanssa ja koska tilanne ei edennyt vain mihinkään, päädyttiin että on parempi lopettaa tai se todennäköisesti kuolee seuraavana yönä karsinaan shokin vuoksi.
Niin karulta kuin se kuulostaakin, mutta me valjastettiin Vinski kärryjen eteen ja Viksu perähevosena suunnattiin pimeydessä naapuriin. Tiesin nimittäin ettei tuota hevosta saa koppiin tulemaan, vaikka se kipeä onkin. Viksu oli nimittäin vaikea lastattava. Kakkaa ei jokatapauksessa kuulunut tuossakaan matkalla. En halunnut olla lopetushetkellä paikalla, mutta pyysin katsomaan Viksun suoliston tilanteen jotta saadaan vähän edes syytä selville tilanteeseen. Viksu lopetettiin heti sillä aikaa kun haettiin Vinskin tavaroita kotona. Illalla sainkin puhelun että Viksulta löytyi paha suolenkiertymä, eikä sille olisi voitu enää tehdä mitään. Ehkä ähkyleikkaus olisi voinut pelastaa, mutta kuka lähtee näin kaukaa kuskaamaan niin epävarmassa tilanteessa? Me ollaan aina puhuttu että jos kotikonstit ja tietenkin eläinlääkärikäynti ei auta tämmöisessä tilanteessa, niin sitten se siinä.
Epäselväksi jäi nyt mistä ähky sai alkunsa. Oliko vatsassa hiekkaa vai vaan yksinkertaisesti niin järjettömän paska tuuri. Se jää mysteeriksi, mutta kieltämättä aika tyhjä ja ketkera olo on jäljellä. Vain viisi kuukautta saatiin yhteistä aikaa ja sitten kävi näin. Viksu oli niin äärettömän kiltti ja lupaava hevonen.
 |
| 4.11.2017 |
Kyllähän tässä kahden viikon aikana on tullut pyöriteltyä vaikka mitä päässä. En usko että ähky johtui imppauksesta, sillä kyse ei ollut alussakaan kaasuähkystä, vaan eläinlääkärin mukaan ummetusähkystä. Syy vain on epäselvä. Olen ollut melkoisen väsynyt ja stressaantunut etsiessäni Vinskille uutta hevosesta kaveriksi.
Soittoja tuli useita, mutta yhtä käytiin katsomassa ja se nyt tulee koeajalle. En halua enää suoraan ostaa hevosta, vaan järkevin on koeajan kautta niin näkee tuleeko hevoset keskenään toimeen ja siinä ajassa näkee hevosen luonnetta ja sopeutuvuutta uuteen kotiin.
Huomenna saapuu siis uusi hevonen. Se on 13v lämminveriruuna Jackpot eli tutummin "Jaska". Ratsastettu vähäsen eli projekti. Kiltti oli käsitellä, mutta kova kunnonkohotus edessä, sillä ruuna on ollut nyt oloneuvoksena pidemmäin aikaa. Koeratsastuksessa toimi muuten ihan kivasti, mutta portin kohdalla meinasi jumittaa. Ihan ymmärrettävää ettei oikein huvita niin pitkän tauon jälkeen.
Katsotaan mitä tästä tulee vai tuleeko mitään. Kengittää se ainakin pitää heti, sillä nyt Jaska on kengättä. Liikutus ei liukkailla keleillä onnistu kengättä. Varsinkaan projektin kanssa, jolla ei ole yhtään lihasta tai tasapainoa kantaa ratsastajaa. Itse en luonnollisesti ratsasta edelleenkään ihan hetkeen, mutta jos Jaska jää meille niin ensi vuonna sitten.
Pääasia että saan nyt Vinskin kotiin ja siinä onkin yksi erittäin hyvä syy miksi en lyönyt hanskoja tiskiin koko hevostelun suhteen. Jos Jaska osoittautuu epäsopivaksi meille, niin sitten en tiedä mitä ihmettä me tehdään. Vinski ei nimittäin mahdu enää naapuriin takaisin. Jotenkaan en edes jaksa ajatella koko asiaa juuri nyt, järjetön väsymys vaan meinaa jyrätä päälle. Katsotaan mitä tulevaisuus tuo tällä kertaa tullessaan.
 |
| 4.11.2017 |
