perjantai 17. marraskuuta 2017

Tyhjä olo.

En ehtinyt tulla päivittämään tänne miten viime postauksen jälkeen kipusin vielä Viksun selkään ja ratsastin hetken aikaa. Tuntui kun olisi tullut kotiin. Itse ratsastus sujui muistaakseni oikein mukavasti, mitä nyt omat jalat tuli todella kipeäksi kun tuota taukoa tuppaa kertymään niin paljon. Hyvähän se on olla ottamatta turhia riskejä, mutta kyllä sinne hevosen selkään vaan kaipaa. Loppuunsa ei ole edes kovin pitkä odotus enää edessä.

Viksulla kävi tosiaan se hierojakin, eikä ruuna ollut kaulaa kummemmin jumissa. Satula istui oikein mallikkaasti eikä jatko kertaa sovittu kun tarvetta ei ollut. Puhuttiin vain että hierotaan taas muutaman kuukauden kuluttua uusiksi, kun lihaksisto muuttuu kuitenkin kokoajan mitä enemmän me ratsastetaan yms.

Muut ratsasti Viksulla, minä touhusin maastakäsin ja sitten ruunat oleili. Olin ajatellut syöttää molemmille psylliumkuurin varuilta heti kun oma loma alkaa, jotta voin voin seurata molempia tiiviisti mahdollisten oireilujen varalta. Töissä käynnin aikana en uskalla syöttää, sillä en tietäisi jos jompi kumpi saisi ähkyn päivän aikana hiekan etenemisen vuoksi. En tosin edes tiennyt olisiko kummallakaan hiekkaa, mutta hyvä syöttää kuuri näin sateisen kesän ja syksyn jäljiltä. Molemmat kun tuppaa kaivelevan jokaisen heinänkorren mudankin seasta.

4.11.2017
 En koskaan ehtinyt aloittaa psylliumkuuria, enkä edes ostaa pönttöä valmiiksi. 4.11. oli kamala päivä.
Aamu sujui oikein mukavasti ja hevosten käytös oli ihan normaalia. Karsinoissa oli tarpeita tehty entiseen tapaansa ja vesi oli maistunut. Tuttuun tapaan aamulla tiirasin hevosia hetken aikaa kun päästin ne ulos. Molemmat meni vain syömään.

Aamusta päätin ajaa ensin Vinskin, ennenkuin sisko olisi tulossa ratsastamaan Viksua. Jätin Viksun taas tarhaan totuttelemaan yksin oloa. Vähän se huuteli ja juoksenteli Vinskin perään kun me käytiin mutkaa kentällä, tontin ympäri kiertävällä ringillä ja tällä kertaa myös tiellä pikkumutka pariinkin kertaan. Oltaisiinko ehkä 20min Vinskin kanssa kärrytelty. Ponille lointa niskaan ja juoton kautta takaisin tarhaan. Sinne jäi molemmat tyytyväisinä syömään päiväheiniä.

Siskokin tuli myöhemmin ja haettiin Viksu tarhasta. Ihan tyytyväisen oloinen heppa ja lähti mielellään töihin. Alkukäynneiksi tuo samainen rinksa ympäri ja sit kentälle missä kuvailin. Viksu liikkui ihan hyvin, minkä nyt huonolla pohjalla pystyi. Lumi oli melko raskasta ja tilsaa kertyi. Laukat ei oikein pyörineet, mutta ei mikään ihme tuon pohjan takia. Kevyt hiki hepalle pintaan ja loppukäynneiksi taas rinksaa ympäri. Oli tehnyt kakankin.

Tallin käytävällä Viksu oli tosi levoton. Seilasi ees taas, mutta ajateltiin sen kutiavan niin paljon kun oli tosiaan pikkuisen hikinen. Viksulla oli nimittäin aina tapana päästä äkkiä ratsastuksen päätteeksi piehtaroimaan. Sinne se menikin, mutta ei tuntunut löytävän hyvää kohtaa. Pyöri ja kaiveli vaan, kävi pitkällään ja riiputtii päätään. Sama toistui hetken aikaa, eikä Viksu ruvenut syömänkään. Seurasin siis tilannetta kokoajan oviaukosta. (jäänyt tavaksi katsoa onko kaikki ok)

4.11.2017
 Hetken aikaa seurattuani Viksun käytöstä totesin ettei tuo ole enää normaalia sille, huusin Heidille että tulee tänne, sillä Viksulla taitaa olla ähky. Otettiin hevonen kävelytykseen ensin tarhaa ympäri ja siitä siirryttiin kentälle. Viksu oli levoton, mutta käveli. Se kipristeli turpaansa jatkuvasti, mikä kieli kivusta. Päätettiin soittaa eläinlääkäri paikalle, sillä hevonen vaikutti yhtäkkiä tosi kipeältä. Pyhäinpäivänä päivystys oli Paltamossa saakka, mutta lääkäri lähti tulemaan paikalle.

Taluteltiin Viksua vuoronperään tai no oikeastaan Heidi enimmäkseen koko se aika. Viksu levotoi ja oli kipeänoloinen. Kakkaa ei kuulunut. Vesi ei kelvannut vaikka tarjottiin. Eläinlääkäri tuli sitten lopulta paikalle. Suolistoäänet oli vaimeat ja pulssi hieman kohonnut. Viksu sai kipulääkettä ja taas taluttamaan. Ei vaikutusta kakan kulkuun.

Mentiin takaisin talliin ja Viksu sai ihan pienen annoksen rauhoittavaa, jotta voitiin tehdä peräpäähän tutkimus sekä letkuttaa. Takapäässä ei ollut tukosta. Letkutuksessa mahasta ei tullut kaasua kuin ihan todella vähäsen. Vettä ja parafiiniöljyä letkutettiin muutama kymmennen litraa. (ehkä 20l jos en väärin muista) Taas mentiin taluttamaan. Ei muutosta, kakka ei kulkenut. Eläinlääkärin piti lähteä toisaalle hommiin, joten jäätiin taluttamaan Viksua.

Kokeiltiin vähän kaikkea, mutta yötä ei voitu taluttaa mitenkään. Käytiin katsomassa välillä ja annettiin lisää kipulääkettä. Kakkaa ei tullut ja levoton oli ollut karsinassa. Aamulla teki kentällä pienen kasan, mutta muuten tilanne oli sama. Hevonen levoton ja kävi välillä makuulteen.

Talutettiin edelleen, käytiin jopa mäessä ees taas taluttamassa ja koitettiin viedä Vinski näkösältä pois, jotta Viksu tekisi hätäkakat ja tekikin se tosi pienen kasan. Minä juotin rusikulla loput parafiinit ja 5-10l vettä. Annettiin lisää kipulääkettä ja haettiin naapuritallilta lisää. Soiteltiin jo lopettajat läpi jos tässä käy huonosti ja kyselin Vinskille paikkaa naapurista. Sinne onneksi mahtui kuun loppuun saakka.

Viksun liikuttaja tuli joskus ehkä neljän maita auttamaan kävelytyksessä. Viksu alkoi olla todella väsynyt ja sanoin että päästää Viksun irti, jolloin se vaan jäi seisomaan apaattisena ja lopulta meni makuulleen. Soiteltiin Heidin kanssa ja koska tilanne ei edennyt vain mihinkään, päädyttiin että on parempi lopettaa tai se todennäköisesti kuolee seuraavana yönä karsinaan shokin vuoksi.

Niin karulta kuin se kuulostaakin, mutta me valjastettiin Vinski kärryjen eteen ja Viksu perähevosena suunnattiin pimeydessä naapuriin. Tiesin nimittäin ettei tuota hevosta saa koppiin tulemaan, vaikka se kipeä onkin. Viksu oli nimittäin vaikea lastattava. Kakkaa ei jokatapauksessa kuulunut tuossakaan matkalla. En halunnut olla lopetushetkellä paikalla, mutta pyysin katsomaan Viksun suoliston tilanteen jotta saadaan vähän edes syytä selville tilanteeseen. Viksu lopetettiin heti sillä aikaa kun haettiin Vinskin tavaroita kotona.  Illalla sainkin puhelun että Viksulta löytyi paha suolenkiertymä, eikä sille olisi voitu enää tehdä mitään. Ehkä ähkyleikkaus olisi voinut pelastaa, mutta kuka lähtee näin kaukaa kuskaamaan niin epävarmassa tilanteessa? Me ollaan aina puhuttu että jos kotikonstit ja tietenkin eläinlääkärikäynti ei auta tämmöisessä tilanteessa, niin sitten se siinä.

Epäselväksi jäi nyt mistä ähky sai alkunsa. Oliko vatsassa hiekkaa vai vaan yksinkertaisesti niin järjettömän paska tuuri. Se jää mysteeriksi, mutta kieltämättä aika tyhjä ja ketkera olo on jäljellä. Vain viisi kuukautta saatiin yhteistä aikaa ja sitten kävi näin. Viksu oli niin äärettömän kiltti ja lupaava hevonen.

4.11.2017

Kyllähän tässä kahden viikon aikana on tullut pyöriteltyä vaikka mitä päässä. En usko että ähky johtui imppauksesta, sillä kyse ei ollut alussakaan kaasuähkystä, vaan eläinlääkärin mukaan ummetusähkystä. Syy vain on epäselvä. Olen ollut melkoisen väsynyt ja stressaantunut etsiessäni Vinskille uutta hevosesta kaveriksi.

Soittoja tuli useita, mutta yhtä käytiin katsomassa ja se nyt tulee koeajalle. En halua enää suoraan ostaa hevosta, vaan järkevin on koeajan kautta niin näkee tuleeko hevoset keskenään toimeen ja siinä ajassa näkee hevosen luonnetta ja sopeutuvuutta uuteen kotiin.

Huomenna saapuu siis uusi hevonen. Se on 13v lämminveriruuna Jackpot eli tutummin "Jaska". Ratsastettu vähäsen eli projekti. Kiltti oli käsitellä, mutta kova kunnonkohotus edessä, sillä ruuna on ollut nyt oloneuvoksena pidemmäin aikaa. Koeratsastuksessa toimi muuten ihan kivasti, mutta portin kohdalla meinasi jumittaa. Ihan ymmärrettävää ettei oikein huvita niin pitkän tauon jälkeen.

Katsotaan mitä tästä tulee vai tuleeko mitään. Kengittää se ainakin pitää heti, sillä nyt Jaska on kengättä. Liikutus ei liukkailla keleillä onnistu kengättä. Varsinkaan projektin kanssa, jolla ei ole yhtään lihasta tai tasapainoa kantaa ratsastajaa. Itse en luonnollisesti ratsasta edelleenkään ihan hetkeen, mutta jos Jaska jää meille niin ensi vuonna sitten.

Pääasia että saan nyt Vinskin kotiin ja siinä onkin yksi erittäin hyvä syy miksi en lyönyt hanskoja tiskiin koko hevostelun suhteen. Jos Jaska osoittautuu epäsopivaksi meille, niin sitten en tiedä mitä ihmettä me tehdään. Vinski ei nimittäin mahdu enää naapuriin takaisin. Jotenkaan en edes jaksa ajatella koko asiaa juuri nyt, järjetön väsymys vaan meinaa jyrätä päälle. Katsotaan mitä tulevaisuus tuo tällä kertaa tullessaan.

4.11.2017

lauantai 7. lokakuuta 2017

Herätelläkkö blogi henkiin vai ei?

Siinäpä kysymys. Ei vaan ole oikein aikaa eikä mielenkiintoa kirjoitella tänne enää. On muutenkin välillä vaikea saada kirjoitetuksi niin ettet tule väärinymmärretyksi. Itse tiedät asioiden oikeat laidat ja mitä olet tehnyt tai jättänyt tekemättä, mutta aina sitä ei hoksaa kirjoittaa tekstiin niin että myös ulkopuoliset ymmärrätävät asian. Blogi on kuitenkin vain pieni pintaraapaisu meidän elämästä, enkä edes kaikkea halua tänne kirjoittaa. Sen haluan kuitenkin sanoa, etten aio julkaista enää yhtään asiatonta kommenttia, mikäli se on kirjoitettu anonyymisti. Asioista saa ja pitääkin kysyä, mutta ei niin että aletaan heti haukkua ja olettaa jotakin. Kannustavat ja positiiviset kommentit auttaa herättämään tämänkin blogin vielä henkiin ja kirjoittamaan tänne, mutta negatiiviset ei.

Meille kuuluu kuitenkin hyvää. Kesä meni itsellä kokonaan töitä tehdessä sieltä toukokuulta aina syyskyyn loppupuolelle saakka. Nyt olen ollut pari viikkoa kotona Jeren kanssa ja ensi viikolla ratkeaa pääsenkö palkkatuella vielä töihin, ennenkuin jään helmikuun alussa äitiyslomalle. Kyllä vaan, meille on tulossa toinen lapsi! Nyt on menossa raskausviikot 17+3. Alun ongelmien jälkeen tuntuu ylipäätään uskomattomalta että ollaan jo näillä viikoilla menossa. Mitään muuta en toivo kuin että kaikki sujuisi loppuun asti hyvin. Olotilat on vaihdelleet aika kovastikkin ja olen "kärsinyt" melkoisista pahoinvoinneista. Töissä meinasi jo vähän tuskaiselta tuntua, kun tuo puistopuolella työskentely on kuitenkin fyysisesti raskasta.  Sinällään oli helpotus kun työt loppuivat, vaikka kylläkin viihdyin töissä hyvin ja voisin helposti joku kesä tehdä nuita hommia uudestaankin.

17.9.2017 Heidi&Viksu sekä Oona&Vinski
17.9.2017 Annoin oman liivini Heidille kun se unohtui lähtiessä.

Kesälomaa minulla ei ollut laisinkaan, minkä vuoksi ehkä kesä hieman tuntui menevän "hukkaan". Koin myös huonoa omatuntoa kun Jere vietti päivät hoidossa, eikä me käyty esim. rannalla kertaakaan. Kesä oli kyllä muutenkin kylmä ja sateinen, joten siltä kantilta katsottuna ei rannalla olo olisi ollut edes mukavaa. Me käytiin kuitenkin mm. erämessuilla oman perheen kesken, syötiin paljon jätskiä, kerettiin olla mökillä kaksi yötä ja vierailtiin dinoworldissa kun se kävi Kuhmossa.

Jere viihtyi alkuhankaluuksien jälkeen hoidossa erittän hyvin ja tykkäsin meidän perhepäivähoitajasta. Puhe kehittyi hirmuisesti eteenpäin ja herra onkin melkoinen papupata tätä nykyä. Jere alkoi myös heti hoidon alettua syömään itse. Pottailu takkuaa edelleen ja oltiin siinä jo hyvällä mallilla, mutta valitettavasti hoidossa oleminen sotki koko homman. Noo, eiköhän sekin puoli vielä luonnistu jossain vaiheessa.  Miinuksena myös varahoidossa, päiväkodissa Jereltä varastettiin yhdet housut. Ne lähtivät jonkun lapsen mukaan, mutta kukaan ei vaivautunut palauttamaan niitä. Kaikki vaatteet on nimikoitu, joten nimi luki housuissa isolla. Housut oli kaikenlisäksi ihan uudet.

23.9.2017 
11.8.2017

Hepat voi hyvin myös. Viksu on ollut meillä nyt nelisen kuukautta ja ollaan jonkin verran opittu ruunaa tuntemaan. Liikutus on nyt pääasiassa muiden vastuulla, sillä olen itse enää vain satunnaisesti ratsastanut Viksulla. En uskalla ottaa tässä raskaudessa riskejä, kun Helluakaan ei enää ole.  Viksu on huomattavasti epäluotettavampi ratsu kuin Hellu oli. Viksun kanssa ei sinällään ole ongelmia, mutta se on niin ratsunuransa alkutaipaleella vielä. Ärsyyntyessää se saattaa laukannostossa muilla pukittaa. Se huomauttaa aika herkästi jos ratsastaja antaa liian kovia apuja. Minulla tai Heidillä se ei ole pukittanut kuin kerran, mutta muilla se tuntuu herkästi pukittavan.

Kaikenvaralta maanantaina tulee kuitenkin hieroja tsekkaamaan Viksun läpi, ettei se ole jumissa mistään tai satula paina jostakin. Itse olen todennut satulan olevan sopiva, mutta hyvä kuulla myös jonkun muun mielipide ja mikäs siihen sen parempi kun hieroja.

Kärryjä ei olla edelleenkään saatu hommattua kun ei tuota ylimääräistä rahaa hirveästi ole, mutta ne on kyllä tarkoitus ostaa jossain vaiheessa. Tekisi hyvää ruunan pääkopalle tehdä jotain muutakin kuin ratsunhommia. Itse olen kyllä juoksuttanut Viksua liinassa, irtona sekä irtohypyttänyt.

23.9.2017 Heidi&Viksu
Vinskin elämä on myös mallillaan. Se on pysynyt yllättävän sutjakassa kunnossa, vaikkakin sitkeä heinämaha ei tule häviämään minnekkään. Kylkiluut tuntuu kuitenkin helposti eikä ylimääräistä läskiä ole paljoa. Itse olen vuollut Vinskin kavioita viime keväästä saakka yksin ja kengittäjä on vain tsekannut välillä kaviot. Olen aika ylpeä saavutuksesta ja tulevaisuudessa on haaveissa oppia vielä itse kengittämään. Nyt olisi tulossa irtokenkä- ja vuolukurssi, mutta raskauden takia jätän suosiolla väliin.

Ruunat asustelee vielä toistaiseksi tallissa, mutta pihatto pitää saada valmiiksi ennen talvea. Pyöröpaalit on myös talveksi hommattu, mutta kuivaheinän saanti on vähän kysymysmerkkinä vielä. Jospa sitäkin jostain tästä läheltä vielä löytyisi.

23.9.2017 Jere&Vinski

11.8.2017

lauantai 29. heinäkuuta 2017

Pitkästä aikaa.

Kirjoitustauon ei missään vaiheessa pitänyt venähtää näin pitkäksi, mutta en kiellä etteikö tauko olisi tehnyt hyvää. En ole ajatellut koko blogin olemassaoloa juuri yhtään. Joitakin satunnaisia kertoja mielessä on käynyt ajatus kirjoittamisesta, mutta aikaa tai mielenkiintoa kirjoittamiselle ei ole ollut. Paljonhan tässä kahdessa tai no melkein kolmessa kuukaudessa on ehtinyt tapahtua kaikennäköistä.

Alli tosiaan myytin silloin toukokuun alussa ja sillä on mennyt uudessa kodissa hyvin. Nyt en ole edes kysellyt kuulumisia, mutta täytynee kysellä joko tamma on kantavaksi todettu. Vinski vietti sen pari viikkoa naapuritallilla ja poni oli oikein teholiikunnassa, mikä näkyi heti huomattavana vatsan pienenemisenä.

Useita eri hevosia katseltiin tuossa välissä ja kolmea käytiin koeratsastamassa asti. (taisin kyllä mainitakkin jossain postauksessa) Se yksi lämpäritamma oli niin huonossa kunnossa että hylättiin ostohaaveet samantien. Säälistä teki mieli ostaa ja kuntouttaa ressukka, mutta päällepäin ja jo harjatessa näki että selkä on kamalan kipeä. Kaviot oli myös aivan liian pitkät ja hokkikengässä vielä. Laiha ressukka, jonka silmistä oli elämisen riemu jo sammunut. Vihaan tuommoisia ihmisiä joille hevonen on vaan rahantekoväline!

Toinen koeratsastettava oli lämminveriruuna. Ihan ravikisakunnossa, mutta treenin ohella ratsastettu. Tosi kiva tapaus, joka oltaisiin ostettu, mutta omistaja ei sitten myynytkään kun halusi ajaa vielä pari starttia. Soitteli pari viikkoa senjälkeen että vieläkö haluatte ostaa, mutta ehdittiin siinä välissä jo ostaa hevonen.

Kolmas ratsastettava oli iso puoliverinen, jossa oli täysiveristä. Hirmu herkkä tapaus, enkä muuten osannut ratsastaa sillä yhtään. (haha, mitenniin mennyt suokeilla pitkän aikaa?) Ei se muutenkaan olisi meille passannut kun ei ollut mitään lapsiratsuainesta. Kiva ruuna muuten.

Viimeisenä oltiin jo menossa kokeilemaan yhtä risteytyshevosta, mutta sitten tuttu vinkkasi yhdestä suokista. Heppa kuulosti kivalta ja suunnattiinkin sinne ensin koeratsastamaan ja otettiin jo koppi mukaan kun hevonen löytyi läheltä.

Viksatin 28.5.2017
11.6.2017

Tämä suokki oli/on 10-vuotias ruuna ja entinen ravuri. Paljon lähinnä maastoiltu selästä käsin ja vuoden alusta ratsutettu jonkinverran kentällä. Osaa perusasiat. Miellyttävä ratsastaa, mutta suokeille tyypillistä omaa tahtoa löytyy. Välillä koittaa testata jämähtämällä portin kohdalle, mutta ei tee sitä aina.  Laukka hyvin voimatonta, mutta nousee kuitenkin kumpaankin suuntaan. Vaatii paljon treeniä vielä, mutta pikkuhiljaa.

Miinuksena herralla on imppaus. Oppinut sen jo nuorena, eikä vanhasta tavasta pääse hevillä eroon. Panta on siis päässä melkein jatkuvasti, mutta puree puuta enää harvakseltaan. Elinolosuhteet vaikuttaa tähän paljon. Stressi lisää vanhaa tapaa, mutta nyt tuntuu olevan tyytyväisen oloinen. Tämän takia se talli on tarkoitus muuttaa pihatoksi pikimmiten. Vapaa kulku ja lähes vapaa heinäruokinta pitää aika tehokkaasti huonot tavat kurissa.

Hirmu kiva ruuna kuitenkin ja älyttömän kiltti. Ei kyllä vähästä hätkähdä, vaikka aluksi saattaakin tuijotella uusia asioita/maastoreittejä. Herkkä suustaan, joten jarrrut kyllä löytyy. Plussaa kun pystyy ajamaan, mutta meillähän ei nyt ajovehkeitä olen kun myin kaikki pois, joten toistaiseksi ei olla ajamaan päästy. Kärryt on kyllä hankintalistalla kunhan rahatilanne sallii investoinnin.

Ainiin vielä yksi "miiinus". Hän on kova poika leikkimään vesiastialla. Kupit lentää kyllä kerrasta nurin, joten taas vaihteeksi erilaiset sitomiskikat on tulleet tutuiksi. (Luluhan harrasti ihan samaa) Hän siis kaipaa paljon virikkeitä, mutta siltikin vesiastiat pitää kiapta tilaisuuden tullen!

12.6.2017

17.6.2017

Ruunat vietti ensimmäisen päivän eripuolilla lankoja toisiinsa tutustuen, mutta jo seuraavana päivänä päästin ne samaan aitakseen. Meno oli muutaman päivän aika villiä valtataistelua. Vinski kiljui kuin mikäkin ori. Pahaa tappelua ei onneksi syntynyt ja Viksu otti pomon paikan. Nyt yhteiselo on seesteistä. Kyllähän Viksu välillä komentaa Vinskiä, mutta poni yleensä potkaisee samantien jos yhtään kovempaa erehtyy pomottamaan. Viksu pitää aika tehokkaasti Vinskiä liikkeessä, joten eipähän pääse poni liikaa lihomaan.

Viime aikoina on nimittäin liikutus ollut hävyttömän vähäistä. Oma väsymys, työssäkäynti ja erilaiset kipuilut on laskeneet liikutusinnon nollille. Kyllä täältä kuitenkin nyt pikkuhiljaa taas noustaan ja palataan normaaliin liikutusrytmiin.

24.6.2017
13.7.2017

perjantai 26. toukokuuta 2017

perjantai 19. toukokuuta 2017

Kesämuistoja osa 2.

7,7,2015 Haave normaalista laiduntamisesta romutettu.
Niin epäreilua..
11.7.2015
23.7.2015
30.7.2015
9.6.2012
24.6.2014
11.6.2014
25.6.2013