lauantai 29. heinäkuuta 2017

Pitkästä aikaa.

Kirjoitustauon ei missään vaiheessa pitänyt venähtää näin pitkäksi, mutta en kiellä etteikö tauko olisi tehnyt hyvää. En ole ajatellut koko blogin olemassaoloa juuri yhtään. Joitakin satunnaisia kertoja mielessä on käynyt ajatus kirjoittamisesta, mutta aikaa tai mielenkiintoa kirjoittamiselle ei ole ollut. Paljonhan tässä kahdessa tai no melkein kolmessa kuukaudessa on ehtinyt tapahtua kaikennäköistä.

Alli tosiaan myytin silloin toukokuun alussa ja sillä on mennyt uudessa kodissa hyvin. Nyt en ole edes kysellyt kuulumisia, mutta täytynee kysellä joko tamma on kantavaksi todettu. Vinski vietti sen pari viikkoa naapuritallilla ja poni oli oikein teholiikunnassa, mikä näkyi heti huomattavana vatsan pienenemisenä.

Useita eri hevosia katseltiin tuossa välissä ja kolmea käytiin koeratsastamassa asti. (taisin kyllä mainitakkin jossain postauksessa) Se yksi lämpäritamma oli niin huonossa kunnossa että hylättiin ostohaaveet samantien. Säälistä teki mieli ostaa ja kuntouttaa ressukka, mutta päällepäin ja jo harjatessa näki että selkä on kamalan kipeä. Kaviot oli myös aivan liian pitkät ja hokkikengässä vielä. Laiha ressukka, jonka silmistä oli elämisen riemu jo sammunut. Vihaan tuommoisia ihmisiä joille hevonen on vaan rahantekoväline!

Toinen koeratsastettava oli lämminveriruuna. Ihan ravikisakunnossa, mutta treenin ohella ratsastettu. Tosi kiva tapaus, joka oltaisiin ostettu, mutta omistaja ei sitten myynytkään kun halusi ajaa vielä pari starttia. Soitteli pari viikkoa senjälkeen että vieläkö haluatte ostaa, mutta ehdittiin siinä välissä jo ostaa hevonen.

Kolmas ratsastettava oli iso puoliverinen, jossa oli täysiveristä. Hirmu herkkä tapaus, enkä muuten osannut ratsastaa sillä yhtään. (haha, mitenniin mennyt suokeilla pitkän aikaa?) Ei se muutenkaan olisi meille passannut kun ei ollut mitään lapsiratsuainesta. Kiva ruuna muuten.

Viimeisenä oltiin jo menossa kokeilemaan yhtä risteytyshevosta, mutta sitten tuttu vinkkasi yhdestä suokista. Heppa kuulosti kivalta ja suunnattiinkin sinne ensin koeratsastamaan ja otettiin jo koppi mukaan kun hevonen löytyi läheltä.

Viksatin 28.5.2017
11.6.2017

Tämä suokki oli/on 10-vuotias ruuna ja entinen ravuri. Paljon lähinnä maastoiltu selästä käsin ja vuoden alusta ratsutettu jonkinverran kentällä. Osaa perusasiat. Miellyttävä ratsastaa, mutta suokeille tyypillistä omaa tahtoa löytyy. Välillä koittaa testata jämähtämällä portin kohdalle, mutta ei tee sitä aina.  Laukka hyvin voimatonta, mutta nousee kuitenkin kumpaankin suuntaan. Vaatii paljon treeniä vielä, mutta pikkuhiljaa.

Miinuksena herralla on imppaus. Oppinut sen jo nuorena, eikä vanhasta tavasta pääse hevillä eroon. Panta on siis päässä melkein jatkuvasti, mutta puree puuta enää harvakseltaan. Elinolosuhteet vaikuttaa tähän paljon. Stressi lisää vanhaa tapaa, mutta nyt tuntuu olevan tyytyväisen oloinen. Tämän takia se talli on tarkoitus muuttaa pihatoksi pikimmiten. Vapaa kulku ja lähes vapaa heinäruokinta pitää aika tehokkaasti huonot tavat kurissa.

Hirmu kiva ruuna kuitenkin ja älyttömän kiltti. Ei kyllä vähästä hätkähdä, vaikka aluksi saattaakin tuijotella uusia asioita/maastoreittejä. Herkkä suustaan, joten jarrrut kyllä löytyy. Plussaa kun pystyy ajamaan, mutta meillähän ei nyt ajovehkeitä olen kun myin kaikki pois, joten toistaiseksi ei olla ajamaan päästy. Kärryt on kyllä hankintalistalla kunhan rahatilanne sallii investoinnin.

Ainiin vielä yksi "miiinus". Hän on kova poika leikkimään vesiastialla. Kupit lentää kyllä kerrasta nurin, joten taas vaihteeksi erilaiset sitomiskikat on tulleet tutuiksi. (Luluhan harrasti ihan samaa) Hän siis kaipaa paljon virikkeitä, mutta siltikin vesiastiat pitää kiapta tilaisuuden tullen!

12.6.2017

17.6.2017

Ruunat vietti ensimmäisen päivän eripuolilla lankoja toisiinsa tutustuen, mutta jo seuraavana päivänä päästin ne samaan aitakseen. Meno oli muutaman päivän aika villiä valtataistelua. Vinski kiljui kuin mikäkin ori. Pahaa tappelua ei onneksi syntynyt ja Viksu otti pomon paikan. Nyt yhteiselo on seesteistä. Kyllähän Viksu välillä komentaa Vinskiä, mutta poni yleensä potkaisee samantien jos yhtään kovempaa erehtyy pomottamaan. Viksu pitää aika tehokkaasti Vinskiä liikkeessä, joten eipähän pääse poni liikaa lihomaan.

Viime aikoina on nimittäin liikutus ollut hävyttömän vähäistä. Oma väsymys, työssäkäynti ja erilaiset kipuilut on laskeneet liikutusinnon nollille. Kyllä täältä kuitenkin nyt pikkuhiljaa taas noustaan ja palataan normaaliin liikutusrytmiin.

24.6.2017
13.7.2017

perjantai 26. toukokuuta 2017

perjantai 19. toukokuuta 2017

Kesämuistoja osa 2.

7,7,2015 Haave normaalista laiduntamisesta romutettu.
Niin epäreilua..
11.7.2015
23.7.2015
30.7.2015
9.6.2012
24.6.2014
11.6.2014
25.6.2013

maanantai 15. toukokuuta 2017

Kesämuistoja osa 1.

8.6.2015

7.6.2013
7.7.2015
11.6.2015
21.6.2013
26.7.2012
21.6.2012
23.6.2013
30.7.2015

30.7.2015

lauantai 13. toukokuuta 2017

Tyhjä olo.

Alli laitettiin myyntiin viime blogitekstin ja pienoisen pohdinnan jälkeen. Maastoratsun ja rentojen maastolenkkien kaipuu on senverran kova että päätös oli oikea. Kyselyitä tuli ihan kohtalaisen paljon, mutta vain yksi tuli katsomaan asti. (koska välimatkat) Silti ei mennyt relua kahta viikkoa kauempaan kun Allilla oli jo ostaja ja viime perjantaina (12.5) Alli lähti kohti uutta kotia. Matka oli tammalla mennyt hyvin ja toivottavasti kotiutuu pian. Kuulumisia saa kuulemma kysellä ja Alli pääsee treffaamaan orin kanssa. Toivonmukaan ensikesänä saa kuulla varsauutisia!

Vinski huuteli kovasti Allin perään ja Heidi ratsasti ponin tuohon parin kilometrin päähän naapuritalille, jossa poni saa toistaiseksi olla täysihoidossa. Siellä se huuteli jonkinverran ja joutuu tarhaamaan nyt toistaiseksi turvallisuussyistä yksin. Vähän huonosti tuntuu olevan vettä juonut, mutta pitää tänään koittaa sekoittaa rehua veden sekaan, jotta saadaan juomaan edes vähäsen.

 Oona tulee tänään ratsastamaan Vinskillä ja käydään maastolenkki heittämässä. Päästään ratsain testaamaan Vinskin uusia equine fusion tossuja, jotaka saapuivat vihdoin ja viimein. Eilisellä talutuslenkillä tossut ainakin tuntui olevan juuri passelit ja poni liikkui mielellään.

29.4.2017

1.5.2017


Kotipiha tuntuu autiolta ilman hevosia ja koirakin on ollut ihmeissään minne sen vierustoverit katosi. Joka ilta ja aamu tuntuu että pitää lähteä talliin, mutta sitten muistaa että ainiin eihän sitä tarvitsekkaan. Hetken aikaa pitää vielä jaksaa erilaista arkea ennenkuin löydetään uusi hevonen.

Ollaan nyt 3 hevosta käyty kokeilemassa. Kahta lämminveristä, joista toinen oli ihan kamalassa kunnossa ja kipeä. Toinen taas oli ihan ok, mutta ei sitten sykähdyttänyt. Ei se osannut senkummemmin ratsunjuttuja, mutta oli kuitenkin ratsastettu ajon ohessa. Vimeisin kokeilu oli eilen. Koeratsastin puoliveriruunan, mutta se oli liian herkkä meille. En osannut ratsastaa sillä. (haha) Ihan kiva se muuten olisi ollut, mutta ei tosiaankaan lapsille sopiva. Etsintä siis jatkuu.

Töiden aloitus on sujunut ihan rauhallisissa merkeissä. Lihakset on tietty kipeät ja väsyttää kun koko päivä pääasiassa haravoidaan, mutta olen tykännyt silti. Jerenkin hoito on sujunut nyt ihan hyvin. Alussa itki perään ja juurikun tottui varahoitoon, vaihtui paikka perhepäivähoitajalle joka on sitten se varsinainen hoitopaikka. Toki perhepäivähotaja on pienelle parempi ja rauhallisempi paikka. Huomenna Jere ei kuitenkaan mene hoitoon, vaan joudun itse olemaan töistä pois ja viemään pojan päivystykseen kun flunssa ei tunnu menevän ohi ja kuume seilaa ylös alas sekä yskä on kova Toivottavasti siellä selviää edes jotakin ja pääsen töihinkin palaamaan pian.

1.4.2017 Vähän vanhempi kuva Jerestä ja Viivistä.