keskiviikko 19. huhtikuuta 2017

Mietteitä.

Mietiskelyä ja pohdiskelua on mahtunut kuluneeseen kuukauteen. Tuntuu niin tyhmältä kun vasta viime postauksessa mainitsin että eiköhän se Alli meille jää ja nyt ajatukset on aivan toista maata.

Onko välissä sitten sattunut jotakin? No ei ole onneksi. Mieltä vaan kaihertaa niin pahasti se että oli tarkoitus etsiä tavallaan Hellulle seuraaja. Kiva harrastepuksu, maastomopo ja leppoisa lastenkin kanssa...

Eipä tuo suokki nyt oikein vastaa kuvitelmia ja se ei vaan tunnu omalta. Kemiat ei kohtaa vieläkään niinkuin kuuluisi. Se on vaan hevonen mudien joukossa, eikä sykähdytä minua. Onhan kaikki onnistumiset ja peräänannossa kulkemiset ihan mielettömiä ja saa aikaan kuplivan onnentunteen ja fiiliksen että "hei, minäkin osaan jotain!", mutta silti jotain puuttuu ja hevosharrastus tuntuu vähän lattealta. En ole ratsastanut tällä viikolla kertaakaan, enkä välttämättä edes ratsasta. Muut on hoitaneet senpuolen ja Alli saa viettää muutamia vapaa päiviä.

14.4.2017 Harvinaisia ratsastuskuvia. Huonon alun jälkeen
Alli meni ihan jees.
14.4.2017

Katsellaan vielä mihin tilanne kehittyy ja miten mieli muuttuu. Huonot pohjat masentaa entisestään ja joku kevät väsymys vaivaa itseä. (tai sitten ihan vaan se kun lapsi tekee hampaita ja huutaa öisin...)

Sitten muutamia positiivisia puolia kuluneelta kuukaudelta.

Olen löytänyt vihdoin liikuttajan hevosille. Eräs tyttö käy meillä tästä läheltä ratsastamassa ja pystyy menemään molemmilla. Ja mikä parasta, hän osaa ratsastaa ja saa hevoset kulkemaan hyvin. Pidettäköön henkilöllisyys salassa, sillä en ole kysynyt lupaa nimen julkaisuun. Mutta olen tosi tyytyväinen ja kiitollinen avusta. Tänäänkin hän kävi ratsastamassa molemmat ja sain itse keskittyä kipeän lapsen hoitoon.

Me käytiin maastossa. 25.3. tapahtui tämä. Heidi ratsasti Vinkillä perässä henkisenä tukena ja me mentiin edellä. Kevyt, vajaa 3km lenkki käytiin. Vain käyntiä ja ravia. Alli kyttäsi kaikkea ja parissa "pahassa" kohtaa tarvitiin kaverin tukea että päästiin ohi. Myös yksi inhottava kaahari sattui kohdalle, eikä hidastanut pyynnöistä huolimatta, joten Alli tietysti säikähti. Kotiin mentiin pätkä possupassia, ennenkuin hevonen tajusi että pyysin ravia. Oikein onnistunut reissu oli. Mutta se valitettavasti vahvisti maastomopon kaipuuta. Varsinkin kun en otse ole varma ratsastaja, mikä lisää hevosen epävarmuutta lisää..

Alli ei enää inhoa Jereä niin paljoa. Ollaan kärrätty nimittäin kakkaa tarhasta ja ulkoiltu siinä sivussa lapsen kanssa. Jere kerkeää joka paikkaan ja ehtipä tuo juosta Allin jalkoihinkin. Hevonen nuuhkaisi ja tuumasi vissiin et "Jaa, toi" ja jatkoi torkkumista.

Vinski on ollut ihan huippu! Siis täydellinen ja paras poni. Ollaan treenattu valjakkoa tuossa kentällä ja harjoiteltu laukannostoja kärryjen edessä. (kysytty omistajalta eikä haittaa) Poni on välillä väläytellyt sikamageita pätkiä kärryjen edessä kulkien kuolaimella ja peräänannossa. Jep, luit oikein. Lihava ponikin edistyy huimaa vauhtia. Laukat nousee jo melko hyvin kun poni tajusi mitä siltä pyydän. Ollaan menty aika paljon nyt kentällä kun tiet on olleet huonossa kunnossa. Ekat maastolaukatkin saatiin viime perjantaina kärryjen edessä kun vihdoin ja viimein kärsi tielle lähteä ajamaan. Huippua!

14.4.2017 Oona&Vinski

17.4.2017

Minä sain työpaikan! Ihan huippua. Pääsin Kuhmon kaupungin varikolle töihin ja työt alkaa 2.5. Ulkohommia, mikä sopii itselle paremmin kuin hyvin. Tykkään fyysisestä työstä ja onneksi oma kunto on hyvä. Nyt täytyy hakea Jerelle hoitopaikkaa ja järjestää miljoona muuta asiaa. Koulun esivalintapääsykokeetkin oisi ensi viikolla ja olen aika surkeasti lukenut ennakkomateriaalia. Hups.

Tilasin  Vinskille uudet tossut. Takasiin nimittäin. Eipähän ole tulevana kesänä arkomisongelmaa tiellä, sillä kenkään sitä ei tulla laittamaan. Tossut on hyvä ratkaisu ja toimii Vinskillä.

Kevät saapuu pikkuhiljaa. Vielähän täällä on lunta paljon ja viime aikoina ollut koviakin pakkasia, mutta sieltä se tulee pikkuhiljaa. Aurinko lämmittää ihanasti ja ollaankin ulkoiltu paljon. Tulevana kesänä kuunnostetaan kenttä loppuun ja ai että odotan sitä innolla!

14,4.2017

14.4.2017 Nätti kuin karkki.

torstai 23. maaliskuuta 2017

Muuttunut hevonen.

Ratsastin Allilla ensimmäisen kerran opiskeluaikoina kun olin työssäoppimassa Kajaanin hevosharrastekeskuksella.  Ihan kiva, mutta isojen puoliveristen jälkeen tuntui aika pieneltä, kaula mahdottoman lyhyeltä ja liikkeet töpöiltä. Pari kertaa taisi tunnin aikana säikkyä maneesin katolta putovia lumia.  Muistan että sain opettajalta kehuja kun Alli kulki välillä hyvin.

Toisen kerran ratsastin sillä kun käytiin maastossa. Muiden perässä meni kivasti, mtta painoi hulluna ohjalle ja kerran heitti pikku pukin kun ei saanut mennä. Kiltisti kuljetti kuitenkin korkeista paikoista kauhuissaan olevan ratsastajan perille.  Silloinkin jäi ihan ok fiilis. Tallissa se kiukutteli kokemattomille ja meidän piti olla apuna hoitamisessa. Vähän kärtty karsinassa ja loimittaessa, mutta muuten ihan kiva tamma. Silloinen ajatus oli ettei se ole minun tyyppiäni.

Muutama vuosi kului välissä ja kaveri vinkkasi että Alli saattaisi olla myytävänä. Mietiskeltiin siinä hetki ja ajateltiin käydä koeratsastamassa kun kerta lähellä oli. Käytävällä Alli ei satulanvyön kiristystä kummempia kiukutellut. Ratsastaessa oli laiska ja pohkeen takana ja minua ainakin kusetti kuus-nolla ja oikoi joka kulman. Itse maastossa löysin ohjin ratsastaneena oli hieman ruosteessa tuosta kentällä työskentelystä. Pikku lenkki käytiin maastossakin ja siellä hevonen vähän reipastui. Ihan jees oli silloinen ajatus ja lopulta ehkä vähän turhan ruusunpunaiset lasit silmillä ostettiin se.

13.2.2017

Alku ei sitten ollutkaan kovin ruusuista. Allille tuntui olevan iso shokki muuttaa isolta tallilta tämmöiselle perähikiälle jossa kaverina on vaan miniponi. Se huuteli alkuun kovasti ja oli melkoinen häslä. Kaverin perään oltiin ihan heikkopäisiä ja ei puhettakaan että sitä olisi voinut ulos jättää. Ratsastaessa oli sentään ihan ok, mutta itse en saanut siihen oikein mitään kunnon kontaktia ja suurimman osan ajasta hevonen kulki edelleen pohkeen takana. Kaikenhuipuksi se ei sitten ollutkaan liikennevarma.

Hoitaessa se kiukutteli ihan olan takaa. Koitti näykkiä, kuopi ja polki jalkaa. Kavioita putsatessa eritoten koitti näykkiä. Tarhassa käytös oli kuitenkin pahinta. Ei minkäänlaista kunnioitusta ihmistä kohtaan ja korvat niskassa hyökki päälle. Heinien vienti oli pahinta. Silloin tultiin vastaan asenteella "kaikki mulle heti nyt, mä oon pomo!" Sama oli tallissa ja tarhassa. Ruoka oli pyhä asia tammalle.

Myönnän että välillä pelotti se uhkaava käytös, mutta päätin että se saa luvan hyväksyä että ihminen on aina johtaja jota ei kyseenalaisteta. Vein heinät raippa kädessä ja välillä myös hoitaessa sitä sai pitää turvana. Tein harvinaisen selväksi että heinäkasalle ei tulla ennenkuin minä annan luvan. 

Kesti aika kauan ennenkuin Alli alkoi pikkuhiljaa hyväksyä ihmisen johtajakseen ja hevosen myymisen ajatukset jäi taka-alalle. Oltiin päätetty että seuraavan kesän tai vähintään se puoli vuotta katsotaan kummeneeko tilanne mihinkään. Muista nimittäin erään hevosenomistajan sanoneen että hevosella voi mennä jopa puoli vuotta ennenkuin se kotiutuu kunnolla. Allilla se kesti miltei niin kauan.

30.1.2017

Entäs nyt? No eipä enää Alli kyseenalaista ihmistä. Se on jopa todella kitti. Varusteet saa laittaa niskaan rauhassa ilman että tarvitsee pelätä tuleeko hampaista. Ainoastaan satulavyön kiristys aiheuttaa luimimista. Kaviot nostaa kiltisti ja sitä rataa. Tarhassa saa heinät viedä rauhassa ja Alli odottelee kauempana koska saa luvan tulla. Sen ja heinäkasan väliin saa mennä ilman että joutuu tamman ruuaksi. Tarhassa saa hengailla ja rapsutella tai harjata hevosia.  Karsinassa sama. Pikkuhiljaa se alkaa myös Jereen tottua eikä kiukuttele lapsille enää niin paljoa.

Ratsastaessa ollaan kehitytty yhdessä ja melkeinpä joka kerta tamma kulkee kuolaimella ja pitkiä pätkiä peräänannossa. Ratsastus on mukavaa ja välillä huomaa vaan hymy korvissa istuvan satulassa kun kaikki on niin helppoa. Edelleenkin Alli oikoo joka kulman ja menee miten sattuu jos ei muista ratsastaa. Itse saa siis olla skarppina selässä ja ihan tosissaan ratsastaa että tamma toimii. Laukkakin paranee kokoajan ja sitäkin pystyy jo ratsastamaan. (laukka oli välillä huonoa sillä liikutus oli todella epäsäännöllistä, meille tullessaan laukat sujui nimittäin tosi hyvin)

Yksin ei edelleenkään halua oikein jäädä, joten jos lähden Vinskillä ajamaan, otan Allin talliin siksi aikaa. Jos pysytään pelkästään pihapiirissä niin silloin jätän ulos ja osaa olla kohtalaisen rauhassa. Pikkuhiljaa siedättämällä tottuu olemaan hetken aikaa yksinkin.

Maastoilu on vielä se ongelma kun täällä ei nuita reittejä oikein ole, mutta tähän ongelmaan käydään sitten kesällä paremmin käsiksi. Nyt jatketaan näillä pikku maastoilukerroilla.  Hiljaa hyvä tulee ja kaipa nyt voi jo sanoa että taisi tuo tamma tulla jäädäkseen!

Mitään vikaahan tammassa ei siis ollut ja kiltti se on luonteeltaan, mutta se ei vain kunnioittanut ihmisiä tarpeeksi ja minun toimintapani eivät olleet sen mieleen. Muutto ja kaikki oli sille kuitenkin täysin vierasta ja yhtäkkiä kun kaikki rutiinit häviää niin vähemmästäkin sitä on ns. sekaisin aluksi.

15.10.2016

keskiviikko 15. maaliskuuta 2017

Mennyttä ja tulevaa.

Kylläpä aika kuuluukin nopeaan. Hemikuu tuli ja meni, enkä ehtinyt kirjoittamaan kuin sen kerran helmikuun alussa. Tarkoitus on ollut monta kertaa, mutta aikaa vaan ei ole ollut. Kiireinen arki hevosten liikutusten, kotitöiden ja taaperon kanssa ei ole helpoimmasta päästä ja välillä sitä vaan haluaa kaikessa rauhassa istua.

Viimeviikolla istuin maanantai-torstai iltoina metsästäjäntutkintoon valmentavalla kurssilla ja perjantai-iltana kävin kokeen tekemässä. Sitä ennen luin ahkerasti metsästäjänopasta ja harjoittelin jonkun verran myös netissä. Koe meni läpi kahdella virheellä ja enintään 8 olisi saanut olla. Olen todella tyytyväinen, sillä yksi pitkäaikainen haave on toteutettu ja nyt minulla on metsästyskortti. Seuraavaksi täytyy hakea rinnakkaisluvat miehen aseisiin ja opetella ampumaan. Ensi syksyllä toivonmukaan sitten metsälle!

Töitä ei ole vielä toistaiseksi löytynyt, mutta tänään hain amk-pohjaiseen sairaanhoitajakoulutukseen. Esivalintakoe on ensi kuussa ja jos siitä päsee läpi niin pääsykokeet on sitten kesäkuussa. Koulu alkaa muistaakseni elokuussa, mikäli läpäisee nuo edellämainitut. Ahkeraa opiskelua siis, sillä pääsykokeissa on matematiikan ja äidinkielen osa-alueet. Matikka ei nimittäin ole vahvimpia tällähetkellä. Ainiin ja koulutus järjestetään Kuhmossa mikäli pääsykokeen läpäisseitä ja paikan vastaan ottaneita on vähintään 20.  Muuten koulutus on Kajaanissa. Rahoitushommaa en vielä tiedä yhtään tiedä ja pitää ottaa selvää joudunko opiskelemaan pelkän opintotuenvarassa. Se ei nimittäin tule onnistumaan ja joudun hylkäämään opiskeluhaaveet siinä vaiheessa toistaiseksi.

13.2.2017 Jere ja Timppa-katti

Hevoset on liikkuneet ihmeen hyvin, vaikka välillä itsestä onkin tuntunut että ei jaksa enää millään ja myyn koko elukat pois. Toisaalta sen on niin suuri arjen voimavara tällähetkellä että eiköhän ne tuolla pihan perällä saa vielä elellä rauhassa ja aiheuttaa harmaita hiuksia minulle.

Allin kanssa ollaan pari kertaa hypätty pieniä, max.40cm korkeita esteitä ja ne on kyllä olleet tamman mieleen. Muuten ollaan väännelty koulua, kierrelty ahkerasti tuolla meidän tontilla kiertävällä maastolenkillä, menty puomeja, juostu irtona ja liinassa ja kerran kokeiltiin ohjasajoa ja kahdella ohjalla juoksutusta, joka sujui ihmeen hyvin.

Eilen oli vähän huono päivä, sillä hävittäjillä on ollut matalanlentoharjoituksia ja ne sattui sitten sopivasti meidän talon kohdille. Lensivät siis alimmillaan 50 metrissä. Olin juuri varustoimassa tammaa käytävällä kun hävittäjä meni tallin yli ja se meteli on aikamoinen. Jouduin roikkumaan kaksin käsin kiinni sen riimussa kun raukka ei tiennyt minnepäin käytävältä juoksisi karkuun. Onneksi Alli rauhoittui nopeasti ja mietin jo että mahtaakohan ratsastus onnistua. Nappasin liinan varuiksi mukaan ja mentiin kentälle. Pari kiekkaa ehdn talutella maastakäsin kun meidän pään yli lensi seuraava hävittäjä. Se meteli oli kamalaa ja Alli ei tiennyt minne olisi juossut.

Päätin ihan suosiolla että ratsastus saa jäädä turvallisuussyistä pois ohjelmasta ja tyydyin juoksuttamaan. Onneksi hävittäjät ei enää tulleet meidän kohdille. Entiedä voiko olla että näki meidät, mutta tosiaan läheltä ei enää tulleet ja saatiin olla rauhassa.

14.3.2017 Sää ei ollut Allin mieleen.

20.2.2017 Sensijaan oli näinkin nätti pakkaspäivä.

Vinskin kanssa ollaan ajettu edelleen aina vain kun on mahdollista. Ponin kunto on kasvanut huimasti ja enää ei tule niin helposti hiki ja poni palautuu nopeammin.  Muuten myös Vinski on saanut juosta liinassa ja irtona sekä jokusen kerran on liikkunut myös ratsain. Pari päivää takaperin käytiin jopa potkurilenkillä, niin että  Vinski sai juosta potkurin vierellä. Hyvää treeniä molemmille!

Viime yönä/tänä aamuna satoi lunta. Aika raskasta nuoskalunta, joten päädyin ajamaan Vinskillä ensin jotta kentän pohja vähän tasoittuu ratsastusta varten ja alkuverryttelyn jälkeen laitoin vielä kärryjen perään kuormalavan kiinni. Siinä samalla tuli vähän aurattua kenttää ja poni sai erinomaista treeniä. Vaikka treeni olikin raskaampi, ei ponille tullut hiki juuri yhtään!

Vinski on kyllä siitä manio poni että sille käy melkeimpä kaikki minun päähänpistot ja se suorittaa ne mukisematta. Vähän olisi haaveissa tehdä sillä puunajohommia kesällä, (lähinnä kevyitä rankoja kun ei länkiä ole) Saa nähdä antaako isäntä luvan kun se on mönkijällä kuitenkin nopeampaa, mutta toisaalta mönkijällä ei kyllä kaikkialle pääse.

Ainiin jottei ihan helpolla pääisi, niin Vinskillä todettiin paha irtoseinämäisyys. Vähän sitä olen tässä epäillytkin, mutta nyt se vahvistui ja tilanne on aika pahana. Parit vuoluvälit venähti liian ptkäksi, mikä sitten kostautui. Nyt tilanne on kuitenkin hallinnassa ja hoidan itse kavioita ahkerammin vuolujen välissä. Tämähän on tällä ponilla aina ollut riesana ja levahtaa pahaksi jos vuolut venyy.

Tälläistä tänne kuuluu tälläerää ja nyt ilmeisesti  vihdoin ja viimein Jere nukahti toisille päiväunille, joten suuntaan ihanaan räntäsateeseen Allia liikuttamaan.


5.2.2017 Oona ja Vinski. Poni oli täys sika, mutta ei siitä sen enempää.

20.2.2017 Rantapallo..
Ja 14.3.2017 ehkä hieman pienentynyt rantapallo?

sunnuntai 5. helmikuuta 2017

Kulunut kuukausi.

Tammikuu hurahti nopeasti ja nyt eletään jo helmikuuta. Lapsena aika kului kamalan hitaasti ja nyt tuntuu että voisiko sen edes pieneksi hetkeksi pysäyttää?

Itse olen kärsinyt kuluneena kuukautena ihan liikaa niska-ja hartianseudun kivuista, minkä johdosta päätä särkee usein ja kivun seurauksena iskee huonovointisuus. Venyttely auttaa jossain määrin, mutta hierojalle pitäisi varata aikaa. Onneksi on sentään joululahjaksi saadut hierontalahjakortit, joten säästää siinä edes rahaa. Maanantaina pitää muistaa varata se aika! (terveisin usean viikon jo yrittänyt muistaa soittaa..)

Jerellä on vieläkin havaittavissa uhmaa, mutta nyt on ehkä hieman helpompi kausi meneillään. Vaatteet pystyy jo pukemaan päälle ilman kiukkukohtausta ja veteläksi heittäytymistä. "EI" sanaa ei juuri nyt oikein totella ja Jere hokee itse vähän väliä "ei,ei,ei" ja pudistelee päätään. Kissan kiusaaminen on tällähetellä in ja se vähän koetteee vanhempien hermoja. Herra meinaa nimittäin aina hakata kissaa leluilla ja juoksee kiljuen perässä. Kielletään joka kerta ja tuosta on päästävä eroon, ennenkuin kissalla menee hermot lopullisesti. Tällähetkellä kissa onneksi häipyy paikalta Jeren nähdessään ja menee yleensä portin taakse, rappusten tasanteelle nukkumaan kun sinne Jere ei onneksi pääse.

Kävely ja juokseminen sekä kiipely sujuu turhankin näppärästi. Myös ulkona Jere pystyy hyvin jo kävelemään toppavaatteissa ja rukkastenkin kanssa pysyy lelut aika hyvin kädessä. Pihalla pulkkailu ja keinuminen on edelleen mukavinta puuhaa.  Nyt myös koiran lenkitys sujuu helpommin kun Jere viihtyy rattaissa hyvin ja jaksaa istua aika pitkiäkin lenkkejä. Yhteen väliin nimittäin ei paljoa maltettu istua.

Sanavarastokin on kehittynyt huimasti ja uusia sanoja opitaan kokoajan. Välillä tahtoo juurikin hokea perässä mitä sanotaan, joten saa olla aika tarkkana ettei lipsauttele kirosanoja. Siitä pahasta tavasta koitan nimittäin itse päästä eroon!

Ehkä vähän mahdoton vintiö välillä, mutta eikös ne kaikki lapset ole?

28.1.2017 Menopäällä.
28.1.2017

Vinskin laihdutusprojekti etenee oikein mallikaasti. Viikossa tulee vapaapäivi yleensä max. 2 päivää tai sitten vain yksi. Vähän kelit ja muut menot rajoittaa, mutta koitan silti pitää liikutuksen säännöllisenä. Vertailun vuoksi pitäisi kaivaa kamera esille ja napata taas rakennekuvat, sillä vatsanseutu on jo vähän pienentynyt.

Pääasiassa liikutus on tapahtunut ajaen sen 3 kertaa viikkoon ja loppuina kertoina juoksutusta irtona tai liinassa ja mahdollisuuksien mukaan kerran ratsain. Aika hyvin siis.
Ponin kunto on ainakin ottanut harppauksen eteenpäin ja keskimäärin ajetaan nyt 3 km lenkkejä. (välillä vaihdellen 2-4km) Pari kertaa kärrytellään maastossa ja kerran tai kaksi kentällä. Yleensä otetaan lenkeillä pitkiä pätkiä tasaista hölkkää sekä parit reippaammat ravipätkät sekä tietetenkin kävellään. Hiki ponille tulee lähes aina, mutta se menee kyllä suurimmaksi osaksi paksun karvan piikkiin, mitä kylläkin jo ahkeraan tiputellaan pois.

11.1.2017 Tallin surkeassa valaistuksessa napattu.
30.1.2017

Allikin on liikkutut aika hyvin. Samaan tapaan irtojuoksuttaen tai liinassa ja ratsain. Välilä ollaan otettu myös maastakäsintyöskentelyä mukaan.
Ratsastaessa olen treenannut paljon siirtymisiä ja jonkinverran väistöjä. Kerran otettiin puomitreeniä mukaan ja joku kerta olisi mukava päästä myös hyppäämään pitkästä aikaa!

Parhainta on ollut treenata käynti-laukka siirtymisiä. Entiedä mikä siinä on, mutta jokseenkin ne on nyt olleet niin mieleisiä että niitä on tullut hinkattua aika paljon. Vasen laukka on aikankin saanut voimaa paljon ja siinä pystyy hyvin jo pidentämään ja lyhentämään askelta. Oikea laukka on vielä vähän murheenkryyni, eikä se aina pyöri niin hyvin. Siihen kierrokseen ollaankin eniten tehty noita käynti-laukka siirtymisiä, jotta saataisiin takapäähän voimaa ja pätkittäin hyvää  pyörivää laukkaa.

Pari viikkoa takaperin tuli otettua alle ihan kunnolla ensin ravityöskentelyä ja kunnon taivuttelua kun hevonen oli niin kamala aluksi. Hiki virtasi molemmilla ja lopuksi laukka pyöri kumpaankin kierrokseen niin hyvin että olin selässä ihan fiiliksissä.

30.1.2017
30.1.2017

Maastomörköön kävin eilen käsiksi. Olen itse aina ollut sitä mieltä että hevosen kuuluu maastoilla ja liikutuksen olla mahdollisimman monipuolista jotta siitä saadaan kaikki irti. Maastoilu ja mäkitreeni vahvistaa takapäätä tehokkaasti ja tekeehän se hyvää hevosen päänupille.

Meillä maastoilu on vaan jäänyt vähemmälle Allin autopelon takia. Ei ole enää oikein semmoista ratsastajaa joka sen kanssa uskaltaisi lähteä maastoon tuosta noin vain ja nyt kun on niin paljon lunta että penkat alkaa olla korkeat ja kaikki sivutiet tukossa. Jotain satunnaisia reissuja ollaan tehty taluttaen ja ratsastaja (Oona) selässä, mutta eipä ole tullut autoja niillä reissuilla vastaan.

Eilen kuitenkin mies aurasi taas tuon meidän tontilla kiertävän lenkin auki, joten päätin että nyt me kyllä harjoitellaan sitä maastoilua vaikka sitten siellä, kunhan saadaan vaihtelua kentällä työskentelyyn.  Alkuun kävin kyllä kentällä alkukäynnit ja hetken ravailin molempiin suuntiin, koska itseä vähän jännitti lähteä.

Pelko oli kuitenkin ihan turha. Kyttäilyä ja jännittyneisyyttä oli kyllä ilmassa, mutta juttelin ja rapsuttelin sekä palkkasin leipäpaloilla ja hip hei, mehän maastoiltiin edestakaisin tolla ringillä ja jopa ravattiin!

Nyt otetaan tämä minimaastoilu mukaan viikko-ohjelmaan ja jotta saadaan siitä ihan rutiinia. Kunhan kevät saapuu ja tuo metsätie sulaa niin sitten suunnataan sinne. Keväällä myös aletaan kunnolla harjoitella autojen ohitusta sekä käydään maastossa Vinski the turvaponi mukana.

Suurimpana ongelmanahan tässä on se oma arkuus. Olen aina ollut vähän arka "tätiratsastaja" ja vaikka nuorempana sitä vaan meni, niin ei se enää näin vanhempana olekkaan helppoa. Hyvät kokemukset luo kuitenkni sitä pohjaa ja luottamusta molemmin puolin, joten uskon että sitkeällä harjoittelulla Allistakin voidaan vielä saada kohtalaisen ok-maastoratsu. En usko että ihan yhtä varmaan maastohevosta siitä tulee kuin Heluna, mutta kunhan nyt edes se autojen ohitus sujuisi ilman pakoreaktiota.

30.1.2017
30.1.2017

keskiviikko 18. tammikuuta 2017

Videopostaus.

Huh, sain jonkun ihme idean toteuttaa videopostauksen tyngän Vinskin tämänpäiväisestä liikutuksesta. Vähän piti jossain kohdissa pikakelata videota ja jättää parit pätkät kentällä köpöttelystä pois, sillä videosta olisi muuten tullut ihan älyttömän pitkä ja tympeä katsoa. Entiedä kiinnostaako ketään tämmöinen, mutta voimpahan vuosien jälkeen itse nauraa tälle. (haha!) Videon editointi ei ihan nappiin mennyt, vaan vaatisi rutkasti harjoittelua ja aikaa, mutta välttää.

Keksin siis tänään pistää ponille kärryt perään ja suuntasin kentälle ajamaan Jeren nukkuessa sisällä päiväunia. Itkuhälytin taskuun ja menoksi. Vähän riskillä sinällään kun ei koskaan tiedä kauanko lapsi nukkuu, mutta pääasiassa poitsu kyllä vetelee 1-2 tunnin päiväunia yhteen putkeen, joten lyhyen liikutuksen ehtii toteuttamaan. Hassua kun ei ole aiemmin tullut mieleen että voihan sitä kentälläkin ajaa kärryillä! Jos video ei näy, se löytyy tämän linkin takaa.



Allikin pääsi loppujen lopuksi liikkumaan Jeren toisten päiväunien aikaan. Harmillisesti vain alkoi olla jo senverran hämärää ettei kuvat tai videot onnistuneet ollenkaan. Taluttelin ensin kuitenkin alkukäyntejä tuossa pihatiellä ja kentällä, jonka jälkeen juoksutin liinassa. Liinassa ihan vaan käyntiä ja ravia molempiin suuntiin. Tänään Alli malttoikin ihan rauhassa hölkkäillä, kun välillä se vetelee laukkapätkiä ja muita loikkia väliin. Toivonmukaan satula ehtii perjantaiksi tulla postiin, niin pääsee  viikonloppuna ratsastamaan asti!

20.9.2016 Kesää odotellessa. Kuvassa kaverini hyppää Allilla ja
este taisi olla peräti 75-80cm korkea.