torstai 22. helmikuuta 2018

Kevättä kohti.

Taas yksi hevosen kokeilureissu takanapäin ja tälläkertaa jäi hyvät fiilikset. Omistaja oli oikein mukavanoloinen nainen ja hevonen sellainen kuin hän oli kertonutkin. Lihasköyhä ja kunto huono kun on viimekesäinen varsa vielä alla, eikä ole liikuteltu, mutta kunnonkohotus ei ole este kun hevonen oli toimiva.

Sattui vaan erittäin kylmä ilma kokeilulle, pakkasta kympin pintaan ja kamala viima. Kokeiltiin vain pikaisesti tammaa maaston puolella. Ei säikkynyt mitään vaikka omistajan lapsi hyppi takana ja juoksenteli, sekä malttoi kotiinkin päin seistä nätisti. Rennosti käppäili ja siirtyi raviin pyynnöstä + hidasti. Milli on entinen ravuri ja sillä on ratsastettu, mutta ei osaa ihmeitä. Älyttömän kiltti ja seisoi rauhassa hoitotoimenpiteiden ajan. Oikein sopiva meille ja ainakin näillänäkymin ollaan sitä ostamassa ihan vakavissamme. Itsellä jäi koeratsastus väliin raskaana olon vuoksi, mutta eipä se haittaa kun sisko testasi kuitenkin ja meillä on nykyään aika samantapainen hevosmaku. Itse kaipaan vain rauhallisia maastolenkkejä enemmän kuin mitään muuta.

20.2.2018
20.2.2018 Jere nukkuu ja me käveltiin tontilla kiertävällä ringillä.

Ollaan nyt kyytiasioita koitettu tammalle järjestää ja toki tässä välissä on tämä oma synnytyskin. Kiireistä aikaa siis ja ihan jo senkin takia kaikki ylimääräinen päivittely on jäänyt vähemmälle. Hyvä jos välillä olen saanut kameraa ulkoilutettua ja kuvia otettua.

Pääasiassa päivät kuluu Jeren kanssa touhutessa ja Vinskiä liikuttaessa aina kun ehtii. Pääpaino on ollut ajamisessa nyt ja satunnaisesti joku on ponilla ratsastanut. Toissapäivänä myös kerran juoksutin liinassa. Edellisestä kerrasta olikin jo pitkä aika. Tuo tontilla kiertävä aurattu lenkki on ihan älyttömän kätevä kun uskaltaa siellä liikuttaa Jeren päiväunien aikaan ihan huoletta. Itkuhälytin vaan taskuun ja menoksi!

Kenttä on koko talvenajan ollut huonossa kunnossa. Aurattu on, mutta alue on pieni verrattuna kentän todelliseen kokoon. Isäntä ei sitä olen hirveästi aurannut tai minä edes vaatinut sitä kun ei ole ratsastaettavaa hevosta edes ollut. Pääasia että juoksuttamaan mahtuu ja tytöt ponilla ratsastamaan. Kevättä kohti kuitenkin kokoajan mennään ja lumetkin alkaa jossain vaiheessa taas sulaa pois. Millin kanssa on kuitenkin kunnonkohotus edessä, joten ei haittaa vaikka kenttä ei nyt priima olekkaan.

Maastoon kuitenkin pääsee joko tuohon kotiringille tai tielle missä on varaa valita suunnasta.

20.2.2018 Hepoilla on nyt pyöröpaali tarhassa ja se näkyy.
20.2.2018

tiistai 6. helmikuuta 2018

Kuulumisia.

Hengissä ollaan vaikka kaikki viimeaikojen vastoinkäymiset tuntuukin olleen vähän liikaa. Viksun menetys kummitteee vieläkin takaraivossa ja aiheuttaa katkeruuden tunteita. Niin lyhyeksi jäi yhteinen taival, enkä ehtinyt tuntemaan koko hevosta edes kunnolla. Viksussa oli kuitenkin potentiaalia vaikka mihin ja ratsuttajankin mukaan siitä olisi saanut hyvän ratsun. Valitettavasti ikinä ei tiedä mihin tämä elämä vie tai mitä on edessäpäin ja senmukaan on vain elettävä.

Ollaan katseltu kuitenkin kokoajan silläsilmällä myytäviä hevosia, mutta joko ne on liian kaukana että viitsisi lähteä kokeilemaan tai hintalappu tässä tilanteessa liian suuri. Kriteerit uudelle hevoselle ei ole suuret, mutta aika ehdoton on  liikenne/maastovarmuus kun se on kuitenkin se oma juttu mitä haluaa harrastaa. Lisäksi oria en ota kun naapurissa on kuitenkin tammoja ja Vinskikin niin myöhään ruunattu että eripuraa saattaisi tulla. Pikkuvikaiset ja vähän vanhemmatkin yksilöt käy mainiosti, toki riippuen mikä se pikkuvika on. Varsinkin kaviokuumetaustaiset ja nyt myös imppaajat on ehdoton ei.

Pari viikkoa takaperin sain sähköpostia yhdestä 17-vuotiaasta suokkitammasta ja huomenna ollaankin nyt menossa sitten sitä katsomaan. Ikä ei ole meille este, kun käyttö on kuitenkin niin kevyttä. Tamma  ainakin vaikuttaa hyvältä ja hintakin on ihan ok, joten pitäkää peukkuja!


29.1.2018

Viksun poismenon jälkeen Vinski vietti sen pariviikkoisen tuossa naapuritallilla ja sai sitten seurakseen 14-vuotiaan lämminveriruuna Jackpotin eli tutummin Jaskan. Jaska tuli meille ylläpitoon, mutta valitettavasti se ei kuitenkaan sovellu meidän käyttöön. Jaska on äärimmäisen kiltti kaikille ja tulee Vinskin kanssa hyvin toimeen, mutta se ei valitettavasti osaa oikeastaan yhtään mitään ja koulutuksen määrä on lian suuritöinen, että haluaisimme alkaa siihen hommaan. Aikaa ei lapsiarjen keskellä vain  ole, joten Jaska palautuu omistajalleen takaisin kun ollaan löydetty itselle uusi hevonen. Jaska on entinen ravuri ja sillä on ratsastettu, mutta pitkän tauon takia se ei kyllä muista juurikaan ratsunjuttuja ja meinaa jumittaa ratsastaessa. Peruasiat eli pysähdys, kääntyminen tms onnistuu. Kunto on myös niin nollilla, että sekin hankaloittaa asioita entisestään. Kuntoutus ei itsessään ole este, mutta Jaska ei osaa juosta edes liinassa ja raskaana ollessa en jaksa kävelyttää maastakäsin.

29.1.2018 Jackpot

Oma raskaus on muutenkin hankaloittanut hevosten liikutushommia huomattavasti, sillä erinäisten kipujen ja supisteluiden takia kaikki liikunta on minimissä. Saan siivottua karsinat ja juuri ja juuri pystyn kävelemään meidän pihassa kiertävän rinksan ympäri, mutta sitten pitää jo huilia. Todella turhauttavaa ja odotankin että tämä vauva syntyy, jotta pääsen taas liikkumaan.

Vinskillä olen kuitenkin ajanut ainakuin mahdollista. Pääasiassa käyntiä, sillä ravissa kärryt hytkyy niin paljon että sekin aiheuttaa supisteluja. Onneksi on käynyt noita tyttöjä liikuttamassa ponia ja välilä ollaan lauhemmilla keleillä yhdessä Jeren kanssa ajettu Vinskillä tuossa piharingillä. Ihmeen vähän poni on kuitenkin lihonut, eikä vapaa päivät tee pahaa ollenkaan kun Vinski kääntyi jo 19-vuotiaaksi.

Eiköhän se elämä taas pikkuhiljaa tästä helpotu kun mennään kesää kohden ja omaa raskauttakin on jäljellä enää niin vähän. Tänään on viikkoja tasan 35+0, joten ei enää pitkästi. Toivon vain että loppuaika sujuu ongelmitta ja kaikki vastoinkäymiset olisi edes hetkeksi takapäin.

29.1.2018  Lunta riittää!
29.1.2018

perjantai 17. marraskuuta 2017

Tyhjä olo.

En ehtinyt tulla päivittämään tänne miten viime postauksen jälkeen kipusin vielä Viksun selkään ja ratsastin hetken aikaa. Tuntui kun olisi tullut kotiin. Itse ratsastus sujui muistaakseni oikein mukavasti, mitä nyt omat jalat tuli todella kipeäksi kun tuota taukoa tuppaa kertymään niin paljon. Hyvähän se on olla ottamatta turhia riskejä, mutta kyllä sinne hevosen selkään vaan kaipaa. Loppuunsa ei ole edes kovin pitkä odotus enää edessä.

Viksulla kävi tosiaan se hierojakin, eikä ruuna ollut kaulaa kummemmin jumissa. Satula istui oikein mallikkaasti eikä jatko kertaa sovittu kun tarvetta ei ollut. Puhuttiin vain että hierotaan taas muutaman kuukauden kuluttua uusiksi, kun lihaksisto muuttuu kuitenkin kokoajan mitä enemmän me ratsastetaan yms.

Muut ratsasti Viksulla, minä touhusin maastakäsin ja sitten ruunat oleili. Olin ajatellut syöttää molemmille psylliumkuurin varuilta heti kun oma loma alkaa, jotta voin voin seurata molempia tiiviisti mahdollisten oireilujen varalta. Töissä käynnin aikana en uskalla syöttää, sillä en tietäisi jos jompi kumpi saisi ähkyn päivän aikana hiekan etenemisen vuoksi. En tosin edes tiennyt olisiko kummallakaan hiekkaa, mutta hyvä syöttää kuuri näin sateisen kesän ja syksyn jäljiltä. Molemmat kun tuppaa kaivelevan jokaisen heinänkorren mudankin seasta.

4.11.2017
 En koskaan ehtinyt aloittaa psylliumkuuria, enkä edes ostaa pönttöä valmiiksi. 4.11. oli kamala päivä.
Aamu sujui oikein mukavasti ja hevosten käytös oli ihan normaalia. Karsinoissa oli tarpeita tehty entiseen tapaansa ja vesi oli maistunut. Tuttuun tapaan aamulla tiirasin hevosia hetken aikaa kun päästin ne ulos. Molemmat meni vain syömään.

Aamusta päätin ajaa ensin Vinskin, ennenkuin sisko olisi tulossa ratsastamaan Viksua. Jätin Viksun taas tarhaan totuttelemaan yksin oloa. Vähän se huuteli ja juoksenteli Vinskin perään kun me käytiin mutkaa kentällä, tontin ympäri kiertävällä ringillä ja tällä kertaa myös tiellä pikkumutka pariinkin kertaan. Oltaisiinko ehkä 20min Vinskin kanssa kärrytelty. Ponille lointa niskaan ja juoton kautta takaisin tarhaan. Sinne jäi molemmat tyytyväisinä syömään päiväheiniä.

Siskokin tuli myöhemmin ja haettiin Viksu tarhasta. Ihan tyytyväisen oloinen heppa ja lähti mielellään töihin. Alkukäynneiksi tuo samainen rinksa ympäri ja sit kentälle missä kuvailin. Viksu liikkui ihan hyvin, minkä nyt huonolla pohjalla pystyi. Lumi oli melko raskasta ja tilsaa kertyi. Laukat ei oikein pyörineet, mutta ei mikään ihme tuon pohjan takia. Kevyt hiki hepalle pintaan ja loppukäynneiksi taas rinksaa ympäri. Oli tehnyt kakankin.

Tallin käytävällä Viksu oli tosi levoton. Seilasi ees taas, mutta ajateltiin sen kutiavan niin paljon kun oli tosiaan pikkuisen hikinen. Viksulla oli nimittäin aina tapana päästä äkkiä ratsastuksen päätteeksi piehtaroimaan. Sinne se menikin, mutta ei tuntunut löytävän hyvää kohtaa. Pyöri ja kaiveli vaan, kävi pitkällään ja riiputtii päätään. Sama toistui hetken aikaa, eikä Viksu ruvenut syömänkään. Seurasin siis tilannetta kokoajan oviaukosta. (jäänyt tavaksi katsoa onko kaikki ok)

4.11.2017
 Hetken aikaa seurattuani Viksun käytöstä totesin ettei tuo ole enää normaalia sille, huusin Heidille että tulee tänne, sillä Viksulla taitaa olla ähky. Otettiin hevonen kävelytykseen ensin tarhaa ympäri ja siitä siirryttiin kentälle. Viksu oli levoton, mutta käveli. Se kipristeli turpaansa jatkuvasti, mikä kieli kivusta. Päätettiin soittaa eläinlääkäri paikalle, sillä hevonen vaikutti yhtäkkiä tosi kipeältä. Pyhäinpäivänä päivystys oli Paltamossa saakka, mutta lääkäri lähti tulemaan paikalle.

Taluteltiin Viksua vuoronperään tai no oikeastaan Heidi enimmäkseen koko se aika. Viksu levotoi ja oli kipeänoloinen. Kakkaa ei kuulunut. Vesi ei kelvannut vaikka tarjottiin. Eläinlääkäri tuli sitten lopulta paikalle. Suolistoäänet oli vaimeat ja pulssi hieman kohonnut. Viksu sai kipulääkettä ja taas taluttamaan. Ei vaikutusta kakan kulkuun.

Mentiin takaisin talliin ja Viksu sai ihan pienen annoksen rauhoittavaa, jotta voitiin tehdä peräpäähän tutkimus sekä letkuttaa. Takapäässä ei ollut tukosta. Letkutuksessa mahasta ei tullut kaasua kuin ihan todella vähäsen. Vettä ja parafiiniöljyä letkutettiin muutama kymmennen litraa. (ehkä 20l jos en väärin muista) Taas mentiin taluttamaan. Ei muutosta, kakka ei kulkenut. Eläinlääkärin piti lähteä toisaalle hommiin, joten jäätiin taluttamaan Viksua.

Kokeiltiin vähän kaikkea, mutta yötä ei voitu taluttaa mitenkään. Käytiin katsomassa välillä ja annettiin lisää kipulääkettä. Kakkaa ei tullut ja levoton oli ollut karsinassa. Aamulla teki kentällä pienen kasan, mutta muuten tilanne oli sama. Hevonen levoton ja kävi välillä makuulteen.

Talutettiin edelleen, käytiin jopa mäessä ees taas taluttamassa ja koitettiin viedä Vinski näkösältä pois, jotta Viksu tekisi hätäkakat ja tekikin se tosi pienen kasan. Minä juotin rusikulla loput parafiinit ja 5-10l vettä. Annettiin lisää kipulääkettä ja haettiin naapuritallilta lisää. Soiteltiin jo lopettajat läpi jos tässä käy huonosti ja kyselin Vinskille paikkaa naapurista. Sinne onneksi mahtui kuun loppuun saakka.

Viksun liikuttaja tuli joskus ehkä neljän maita auttamaan kävelytyksessä. Viksu alkoi olla todella väsynyt ja sanoin että päästää Viksun irti, jolloin se vaan jäi seisomaan apaattisena ja lopulta meni makuulleen. Soiteltiin Heidin kanssa ja koska tilanne ei edennyt vain mihinkään, päädyttiin että on parempi lopettaa tai se todennäköisesti kuolee seuraavana yönä karsinaan shokin vuoksi.

Niin karulta kuin se kuulostaakin, mutta me valjastettiin Vinski kärryjen eteen ja Viksu perähevosena suunnattiin pimeydessä naapuriin. Tiesin nimittäin ettei tuota hevosta saa koppiin tulemaan, vaikka se kipeä onkin. Viksu oli nimittäin vaikea lastattava. Kakkaa ei jokatapauksessa kuulunut tuossakaan matkalla. En halunnut olla lopetushetkellä paikalla, mutta pyysin katsomaan Viksun suoliston tilanteen jotta saadaan vähän edes syytä selville tilanteeseen. Viksu lopetettiin heti sillä aikaa kun haettiin Vinskin tavaroita kotona.  Illalla sainkin puhelun että Viksulta löytyi paha suolenkiertymä, eikä sille olisi voitu enää tehdä mitään. Ehkä ähkyleikkaus olisi voinut pelastaa, mutta kuka lähtee näin kaukaa kuskaamaan niin epävarmassa tilanteessa? Me ollaan aina puhuttu että jos kotikonstit ja tietenkin eläinlääkärikäynti ei auta tämmöisessä tilanteessa, niin sitten se siinä.

Epäselväksi jäi nyt mistä ähky sai alkunsa. Oliko vatsassa hiekkaa vai vaan yksinkertaisesti niin järjettömän paska tuuri. Se jää mysteeriksi, mutta kieltämättä aika tyhjä ja ketkera olo on jäljellä. Vain viisi kuukautta saatiin yhteistä aikaa ja sitten kävi näin. Viksu oli niin äärettömän kiltti ja lupaava hevonen.

4.11.2017

Kyllähän tässä kahden viikon aikana on tullut pyöriteltyä vaikka mitä päässä. En usko että ähky johtui imppauksesta, sillä kyse ei ollut alussakaan kaasuähkystä, vaan eläinlääkärin mukaan ummetusähkystä. Syy vain on epäselvä. Olen ollut melkoisen väsynyt ja stressaantunut etsiessäni Vinskille uutta hevosesta kaveriksi.

Soittoja tuli useita, mutta yhtä käytiin katsomassa ja se nyt tulee koeajalle. En halua enää suoraan ostaa hevosta, vaan järkevin on koeajan kautta niin näkee tuleeko hevoset keskenään toimeen ja siinä ajassa näkee hevosen luonnetta ja sopeutuvuutta uuteen kotiin.

Huomenna saapuu siis uusi hevonen. Se on 13v lämminveriruuna Jackpot eli tutummin "Jaska". Ratsastettu vähäsen eli projekti. Kiltti oli käsitellä, mutta kova kunnonkohotus edessä, sillä ruuna on ollut nyt oloneuvoksena pidemmäin aikaa. Koeratsastuksessa toimi muuten ihan kivasti, mutta portin kohdalla meinasi jumittaa. Ihan ymmärrettävää ettei oikein huvita niin pitkän tauon jälkeen.

Katsotaan mitä tästä tulee vai tuleeko mitään. Kengittää se ainakin pitää heti, sillä nyt Jaska on kengättä. Liikutus ei liukkailla keleillä onnistu kengättä. Varsinkaan projektin kanssa, jolla ei ole yhtään lihasta tai tasapainoa kantaa ratsastajaa. Itse en luonnollisesti ratsasta edelleenkään ihan hetkeen, mutta jos Jaska jää meille niin ensi vuonna sitten.

Pääasia että saan nyt Vinskin kotiin ja siinä onkin yksi erittäin hyvä syy miksi en lyönyt hanskoja tiskiin koko hevostelun suhteen. Jos Jaska osoittautuu epäsopivaksi meille, niin sitten en tiedä mitä ihmettä me tehdään. Vinski ei nimittäin mahdu enää naapuriin takaisin. Jotenkaan en edes jaksa ajatella koko asiaa juuri nyt, järjetön väsymys vaan meinaa jyrätä päälle. Katsotaan mitä tulevaisuus tuo tällä kertaa tullessaan.

4.11.2017

lauantai 7. lokakuuta 2017

Herätelläkkö blogi henkiin vai ei?

Siinäpä kysymys. Ei vaan ole oikein aikaa eikä mielenkiintoa kirjoitella tänne enää. On muutenkin välillä vaikea saada kirjoitetuksi niin ettet tule väärinymmärretyksi. Itse tiedät asioiden oikeat laidat ja mitä olet tehnyt tai jättänyt tekemättä, mutta aina sitä ei hoksaa kirjoittaa tekstiin niin että myös ulkopuoliset ymmärrätävät asian. Blogi on kuitenkin vain pieni pintaraapaisu meidän elämästä, enkä edes kaikkea halua tänne kirjoittaa. Sen haluan kuitenkin sanoa, etten aio julkaista enää yhtään asiatonta kommenttia, mikäli se on kirjoitettu anonyymisti. Asioista saa ja pitääkin kysyä, mutta ei niin että aletaan heti haukkua ja olettaa jotakin. Kannustavat ja positiiviset kommentit auttaa herättämään tämänkin blogin vielä henkiin ja kirjoittamaan tänne, mutta negatiiviset ei.

Meille kuuluu kuitenkin hyvää. Kesä meni itsellä kokonaan töitä tehdessä sieltä toukokuulta aina syyskyyn loppupuolelle saakka. Nyt olen ollut pari viikkoa kotona Jeren kanssa ja ensi viikolla ratkeaa pääsenkö palkkatuella vielä töihin, ennenkuin jään helmikuun alussa äitiyslomalle. Kyllä vaan, meille on tulossa toinen lapsi! Nyt on menossa raskausviikot 17+3. Alun ongelmien jälkeen tuntuu ylipäätään uskomattomalta että ollaan jo näillä viikoilla menossa. Mitään muuta en toivo kuin että kaikki sujuisi loppuun asti hyvin. Olotilat on vaihdelleet aika kovastikkin ja olen "kärsinyt" melkoisista pahoinvoinneista. Töissä meinasi jo vähän tuskaiselta tuntua, kun tuo puistopuolella työskentely on kuitenkin fyysisesti raskasta.  Sinällään oli helpotus kun työt loppuivat, vaikka kylläkin viihdyin töissä hyvin ja voisin helposti joku kesä tehdä nuita hommia uudestaankin.

17.9.2017 Heidi&Viksu sekä Oona&Vinski
17.9.2017 Annoin oman liivini Heidille kun se unohtui lähtiessä.

Kesälomaa minulla ei ollut laisinkaan, minkä vuoksi ehkä kesä hieman tuntui menevän "hukkaan". Koin myös huonoa omatuntoa kun Jere vietti päivät hoidossa, eikä me käyty esim. rannalla kertaakaan. Kesä oli kyllä muutenkin kylmä ja sateinen, joten siltä kantilta katsottuna ei rannalla olo olisi ollut edes mukavaa. Me käytiin kuitenkin mm. erämessuilla oman perheen kesken, syötiin paljon jätskiä, kerettiin olla mökillä kaksi yötä ja vierailtiin dinoworldissa kun se kävi Kuhmossa.

Jere viihtyi alkuhankaluuksien jälkeen hoidossa erittän hyvin ja tykkäsin meidän perhepäivähoitajasta. Puhe kehittyi hirmuisesti eteenpäin ja herra onkin melkoinen papupata tätä nykyä. Jere alkoi myös heti hoidon alettua syömään itse. Pottailu takkuaa edelleen ja oltiin siinä jo hyvällä mallilla, mutta valitettavasti hoidossa oleminen sotki koko homman. Noo, eiköhän sekin puoli vielä luonnistu jossain vaiheessa.  Miinuksena myös varahoidossa, päiväkodissa Jereltä varastettiin yhdet housut. Ne lähtivät jonkun lapsen mukaan, mutta kukaan ei vaivautunut palauttamaan niitä. Kaikki vaatteet on nimikoitu, joten nimi luki housuissa isolla. Housut oli kaikenlisäksi ihan uudet.

23.9.2017 
11.8.2017

Hepat voi hyvin myös. Viksu on ollut meillä nyt nelisen kuukautta ja ollaan jonkin verran opittu ruunaa tuntemaan. Liikutus on nyt pääasiassa muiden vastuulla, sillä olen itse enää vain satunnaisesti ratsastanut Viksulla. En uskalla ottaa tässä raskaudessa riskejä, kun Helluakaan ei enää ole.  Viksu on huomattavasti epäluotettavampi ratsu kuin Hellu oli. Viksun kanssa ei sinällään ole ongelmia, mutta se on niin ratsunuransa alkutaipaleella vielä. Ärsyyntyessää se saattaa laukannostossa muilla pukittaa. Se huomauttaa aika herkästi jos ratsastaja antaa liian kovia apuja. Minulla tai Heidillä se ei ole pukittanut kuin kerran, mutta muilla se tuntuu herkästi pukittavan.

Kaikenvaralta maanantaina tulee kuitenkin hieroja tsekkaamaan Viksun läpi, ettei se ole jumissa mistään tai satula paina jostakin. Itse olen todennut satulan olevan sopiva, mutta hyvä kuulla myös jonkun muun mielipide ja mikäs siihen sen parempi kun hieroja.

Kärryjä ei olla edelleenkään saatu hommattua kun ei tuota ylimääräistä rahaa hirveästi ole, mutta ne on kyllä tarkoitus ostaa jossain vaiheessa. Tekisi hyvää ruunan pääkopalle tehdä jotain muutakin kuin ratsunhommia. Itse olen kyllä juoksuttanut Viksua liinassa, irtona sekä irtohypyttänyt.

23.9.2017 Heidi&Viksu
Vinskin elämä on myös mallillaan. Se on pysynyt yllättävän sutjakassa kunnossa, vaikkakin sitkeä heinämaha ei tule häviämään minnekkään. Kylkiluut tuntuu kuitenkin helposti eikä ylimääräistä läskiä ole paljoa. Itse olen vuollut Vinskin kavioita viime keväästä saakka yksin ja kengittäjä on vain tsekannut välillä kaviot. Olen aika ylpeä saavutuksesta ja tulevaisuudessa on haaveissa oppia vielä itse kengittämään. Nyt olisi tulossa irtokenkä- ja vuolukurssi, mutta raskauden takia jätän suosiolla väliin.

Ruunat asustelee vielä toistaiseksi tallissa, mutta pihatto pitää saada valmiiksi ennen talvea. Pyöröpaalit on myös talveksi hommattu, mutta kuivaheinän saanti on vähän kysymysmerkkinä vielä. Jospa sitäkin jostain tästä läheltä vielä löytyisi.

23.9.2017 Jere&Vinski

11.8.2017