lauantai 7. lokakuuta 2017

Herätelläkkö blogi henkiin vai ei?

Siinäpä kysymys. Ei vaan ole oikein aikaa eikä mielenkiintoa kirjoitella tänne enää. On muutenkin välillä vaikea saada kirjoitetuksi niin ettet tule väärinymmärretyksi. Itse tiedät asioiden oikeat laidat ja mitä olet tehnyt tai jättänyt tekemättä, mutta aina sitä ei hoksaa kirjoittaa tekstiin niin että myös ulkopuoliset ymmärrätävät asian. Blogi on kuitenkin vain pieni pintaraapaisu meidän elämästä, enkä edes kaikkea halua tänne kirjoittaa. Sen haluan kuitenkin sanoa, etten aio julkaista enää yhtään asiatonta kommenttia, mikäli se on kirjoitettu anonyymisti. Asioista saa ja pitääkin kysyä, mutta ei niin että aletaan heti haukkua ja olettaa jotakin. Kannustavat ja positiiviset kommentit auttaa herättämään tämänkin blogin vielä henkiin ja kirjoittamaan tänne, mutta negatiiviset ei.

Meille kuuluu kuitenkin hyvää. Kesä meni itsellä kokonaan töitä tehdessä sieltä toukokuulta aina syyskyyn loppupuolelle saakka. Nyt olen ollut pari viikkoa kotona Jeren kanssa ja ensi viikolla ratkeaa pääsenkö palkkatuella vielä töihin, ennenkuin jään helmikuun alussa äitiyslomalle. Kyllä vaan, meille on tulossa toinen lapsi! Nyt on menossa raskausviikot 17+3. Alun ongelmien jälkeen tuntuu ylipäätään uskomattomalta että ollaan jo näillä viikoilla menossa. Mitään muuta en toivo kuin että kaikki sujuisi loppuun asti hyvin. Olotilat on vaihdelleet aika kovastikkin ja olen "kärsinyt" melkoisista pahoinvoinneista. Töissä meinasi jo vähän tuskaiselta tuntua, kun tuo puistopuolella työskentely on kuitenkin fyysisesti raskasta.  Sinällään oli helpotus kun työt loppuivat, vaikka kylläkin viihdyin töissä hyvin ja voisin helposti joku kesä tehdä nuita hommia uudestaankin.

17.9.2017 Heidi&Viksu sekä Oona&Vinski
17.9.2017 Annoin oman liivini Heidille kun se unohtui lähtiessä.

Kesälomaa minulla ei ollut laisinkaan, minkä vuoksi ehkä kesä hieman tuntui menevän "hukkaan". Koin myös huonoa omatuntoa kun Jere vietti päivät hoidossa, eikä me käyty esim. rannalla kertaakaan. Kesä oli kyllä muutenkin kylmä ja sateinen, joten siltä kantilta katsottuna ei rannalla olo olisi ollut edes mukavaa. Me käytiin kuitenkin mm. erämessuilla oman perheen kesken, syötiin paljon jätskiä, kerettiin olla mökillä kaksi yötä ja vierailtiin dinoworldissa kun se kävi Kuhmossa.

Jere viihtyi alkuhankaluuksien jälkeen hoidossa erittän hyvin ja tykkäsin meidän perhepäivähoitajasta. Puhe kehittyi hirmuisesti eteenpäin ja herra onkin melkoinen papupata tätä nykyä. Jere alkoi myös heti hoidon alettua syömään itse. Pottailu takkuaa edelleen ja oltiin siinä jo hyvällä mallilla, mutta valitettavasti hoidossa oleminen sotki koko homman. Noo, eiköhän sekin puoli vielä luonnistu jossain vaiheessa.  Miinuksena myös varahoidossa, päiväkodissa Jereltä varastettiin yhdet housut. Ne lähtivät jonkun lapsen mukaan, mutta kukaan ei vaivautunut palauttamaan niitä. Kaikki vaatteet on nimikoitu, joten nimi luki housuissa isolla. Housut oli kaikenlisäksi ihan uudet.

23.9.2017 
11.8.2017

Hepat voi hyvin myös. Viksu on ollut meillä nyt nelisen kuukautta ja ollaan jonkin verran opittu ruunaa tuntemaan. Liikutus on nyt pääasiassa muiden vastuulla, sillä olen itse enää vain satunnaisesti ratsastanut Viksulla. En uskalla ottaa tässä raskaudessa riskejä, kun Helluakaan ei enää ole.  Viksu on huomattavasti epäluotettavampi ratsu kuin Hellu oli. Viksun kanssa ei sinällään ole ongelmia, mutta se on niin ratsunuransa alkutaipaleella vielä. Ärsyyntyessää se saattaa laukannostossa muilla pukittaa. Se huomauttaa aika herkästi jos ratsastaja antaa liian kovia apuja. Minulla tai Heidillä se ei ole pukittanut kuin kerran, mutta muilla se tuntuu herkästi pukittavan.

Kaikenvaralta maanantaina tulee kuitenkin hieroja tsekkaamaan Viksun läpi, ettei se ole jumissa mistään tai satula paina jostakin. Itse olen todennut satulan olevan sopiva, mutta hyvä kuulla myös jonkun muun mielipide ja mikäs siihen sen parempi kun hieroja.

Kärryjä ei olla edelleenkään saatu hommattua kun ei tuota ylimääräistä rahaa hirveästi ole, mutta ne on kyllä tarkoitus ostaa jossain vaiheessa. Tekisi hyvää ruunan pääkopalle tehdä jotain muutakin kuin ratsunhommia. Itse olen kyllä juoksuttanut Viksua liinassa, irtona sekä irtohypyttänyt.

23.9.2017 Heidi&Viksu
Vinskin elämä on myös mallillaan. Se on pysynyt yllättävän sutjakassa kunnossa, vaikkakin sitkeä heinämaha ei tule häviämään minnekkään. Kylkiluut tuntuu kuitenkin helposti eikä ylimääräistä läskiä ole paljoa. Itse olen vuollut Vinskin kavioita viime keväästä saakka yksin ja kengittäjä on vain tsekannut välillä kaviot. Olen aika ylpeä saavutuksesta ja tulevaisuudessa on haaveissa oppia vielä itse kengittämään. Nyt olisi tulossa irtokenkä- ja vuolukurssi, mutta raskauden takia jätän suosiolla väliin.

Ruunat asustelee vielä toistaiseksi tallissa, mutta pihatto pitää saada valmiiksi ennen talvea. Pyöröpaalit on myös talveksi hommattu, mutta kuivaheinän saanti on vähän kysymysmerkkinä vielä. Jospa sitäkin jostain tästä läheltä vielä löytyisi.

23.9.2017 Jere&Vinski

11.8.2017

lauantai 29. heinäkuuta 2017

Pitkästä aikaa.

Kirjoitustauon ei missään vaiheessa pitänyt venähtää näin pitkäksi, mutta en kiellä etteikö tauko olisi tehnyt hyvää. En ole ajatellut koko blogin olemassaoloa juuri yhtään. Joitakin satunnaisia kertoja mielessä on käynyt ajatus kirjoittamisesta, mutta aikaa tai mielenkiintoa kirjoittamiselle ei ole ollut. Paljonhan tässä kahdessa tai no melkein kolmessa kuukaudessa on ehtinyt tapahtua kaikennäköistä.

Alli tosiaan myytin silloin toukokuun alussa ja sillä on mennyt uudessa kodissa hyvin. Nyt en ole edes kysellyt kuulumisia, mutta täytynee kysellä joko tamma on kantavaksi todettu. Vinski vietti sen pari viikkoa naapuritallilla ja poni oli oikein teholiikunnassa, mikä näkyi heti huomattavana vatsan pienenemisenä.

Useita eri hevosia katseltiin tuossa välissä ja kolmea käytiin koeratsastamassa asti. (taisin kyllä mainitakkin jossain postauksessa) Se yksi lämpäritamma oli niin huonossa kunnossa että hylättiin ostohaaveet samantien. Säälistä teki mieli ostaa ja kuntouttaa ressukka, mutta päällepäin ja jo harjatessa näki että selkä on kamalan kipeä. Kaviot oli myös aivan liian pitkät ja hokkikengässä vielä. Laiha ressukka, jonka silmistä oli elämisen riemu jo sammunut. Vihaan tuommoisia ihmisiä joille hevonen on vaan rahantekoväline!

Toinen koeratsastettava oli lämminveriruuna. Ihan ravikisakunnossa, mutta treenin ohella ratsastettu. Tosi kiva tapaus, joka oltaisiin ostettu, mutta omistaja ei sitten myynytkään kun halusi ajaa vielä pari starttia. Soitteli pari viikkoa senjälkeen että vieläkö haluatte ostaa, mutta ehdittiin siinä välissä jo ostaa hevonen.

Kolmas ratsastettava oli iso puoliverinen, jossa oli täysiveristä. Hirmu herkkä tapaus, enkä muuten osannut ratsastaa sillä yhtään. (haha, mitenniin mennyt suokeilla pitkän aikaa?) Ei se muutenkaan olisi meille passannut kun ei ollut mitään lapsiratsuainesta. Kiva ruuna muuten.

Viimeisenä oltiin jo menossa kokeilemaan yhtä risteytyshevosta, mutta sitten tuttu vinkkasi yhdestä suokista. Heppa kuulosti kivalta ja suunnattiinkin sinne ensin koeratsastamaan ja otettiin jo koppi mukaan kun hevonen löytyi läheltä.

Viksatin 28.5.2017
11.6.2017

Tämä suokki oli/on 10-vuotias ruuna ja entinen ravuri. Paljon lähinnä maastoiltu selästä käsin ja vuoden alusta ratsutettu jonkinverran kentällä. Osaa perusasiat. Miellyttävä ratsastaa, mutta suokeille tyypillistä omaa tahtoa löytyy. Välillä koittaa testata jämähtämällä portin kohdalle, mutta ei tee sitä aina.  Laukka hyvin voimatonta, mutta nousee kuitenkin kumpaankin suuntaan. Vaatii paljon treeniä vielä, mutta pikkuhiljaa.

Miinuksena herralla on imppaus. Oppinut sen jo nuorena, eikä vanhasta tavasta pääse hevillä eroon. Panta on siis päässä melkein jatkuvasti, mutta puree puuta enää harvakseltaan. Elinolosuhteet vaikuttaa tähän paljon. Stressi lisää vanhaa tapaa, mutta nyt tuntuu olevan tyytyväisen oloinen. Tämän takia se talli on tarkoitus muuttaa pihatoksi pikimmiten. Vapaa kulku ja lähes vapaa heinäruokinta pitää aika tehokkaasti huonot tavat kurissa.

Hirmu kiva ruuna kuitenkin ja älyttömän kiltti. Ei kyllä vähästä hätkähdä, vaikka aluksi saattaakin tuijotella uusia asioita/maastoreittejä. Herkkä suustaan, joten jarrrut kyllä löytyy. Plussaa kun pystyy ajamaan, mutta meillähän ei nyt ajovehkeitä olen kun myin kaikki pois, joten toistaiseksi ei olla ajamaan päästy. Kärryt on kyllä hankintalistalla kunhan rahatilanne sallii investoinnin.

Ainiin vielä yksi "miiinus". Hän on kova poika leikkimään vesiastialla. Kupit lentää kyllä kerrasta nurin, joten taas vaihteeksi erilaiset sitomiskikat on tulleet tutuiksi. (Luluhan harrasti ihan samaa) Hän siis kaipaa paljon virikkeitä, mutta siltikin vesiastiat pitää kiapta tilaisuuden tullen!

12.6.2017

17.6.2017

Ruunat vietti ensimmäisen päivän eripuolilla lankoja toisiinsa tutustuen, mutta jo seuraavana päivänä päästin ne samaan aitakseen. Meno oli muutaman päivän aika villiä valtataistelua. Vinski kiljui kuin mikäkin ori. Pahaa tappelua ei onneksi syntynyt ja Viksu otti pomon paikan. Nyt yhteiselo on seesteistä. Kyllähän Viksu välillä komentaa Vinskiä, mutta poni yleensä potkaisee samantien jos yhtään kovempaa erehtyy pomottamaan. Viksu pitää aika tehokkaasti Vinskiä liikkeessä, joten eipähän pääse poni liikaa lihomaan.

Viime aikoina on nimittäin liikutus ollut hävyttömän vähäistä. Oma väsymys, työssäkäynti ja erilaiset kipuilut on laskeneet liikutusinnon nollille. Kyllä täältä kuitenkin nyt pikkuhiljaa taas noustaan ja palataan normaaliin liikutusrytmiin.

24.6.2017
13.7.2017

perjantai 26. toukokuuta 2017

perjantai 19. toukokuuta 2017

Kesämuistoja osa 2.

7,7,2015 Haave normaalista laiduntamisesta romutettu.
Niin epäreilua..
11.7.2015
23.7.2015
30.7.2015
9.6.2012
24.6.2014
11.6.2014
25.6.2013

maanantai 15. toukokuuta 2017

Kesämuistoja osa 1.

8.6.2015

7.6.2013
7.7.2015
11.6.2015
21.6.2013
26.7.2012
21.6.2012
23.6.2013
30.7.2015

30.7.2015